Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta

Kuntavaalien vaalirahoitusilmoitukset jätettiin toissapäivänä keskusvaalilautakunnille. Mitään yllättävää ei paljastunut. Kokoomus törsäsi eniten ja ehdokkaat saivat jälleen runsaasti nippanappa ilmoitusvelvollisuuden alittavaa yksityistä rahoitusta.

Hanna Kaarto katsoi Hesarissa poliitikkojen pilkkaavan lainsäädäntöä. Henrik Ruso taas katsoo avoimen rahoituksen hienoksi ideaksi mutta uskoo nykyistä avoimemman poliittisen työskentelyn poliitikkojen omantunnonmukaisten päätösten olevan politiikan uskottavuuden kannalta avointa rahoitusta olennaisempaa. Esimerkkinä rahoituksen avausta järkevämmästä tavasta lisätä politiikan avoimuutta, Ruso ehdottaa videoituja valiokuntaistuntoja.

Kommentoin Rusolle, että matalampi ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksesta on omiaan laajentamaan poliitikkojen sidosryhmää. Ei riitä, että tyydyttää vain yhden “kannattajayhdistyksen” tai yhtiön toiveet. Poliitikkojen täytyy nyt kerätä laajempi kannatajakunta elleivät rahoittajat halua nimeään julkisuuteen.

Puolueet ovat kautta linjan, ehkä Perussuomalaisia lukuunottamatta, olleet huolissaan äänestysinnokkuuden laskusta. Järjestöt miettivät mihin heidän ruohonjuuritoimintansa on kadonnut. Puolueet ovat itse tappaneet yhteyden äänestäjiin. Puoluekoneisto rasvautuu puolueiden itselleen antamilla järjestötuilla ilman aktiivisia kannattajiakin - heidät on voitu unohtaa. Voiko äänestäjistä rahoituksellisesti itsenäisten järjestöjen katsoa ajavan uskottavasti äänestäjien etuja?

Mitä jos

Puoluetuista luovuttaisiin ja puolueiden täytyisi kerätä tuki äänestäjiltä? Sen sijaan, että nämä “kansalaisjärjestöt” rahoittavat itse itseään sen perusteella kuinka hyviä imago- ja mainostoimistoja ne onnistuvat rekrytoimaan, puolueet joutuisivat kuuntelemaan äänestäjiä.

Joku varmasti miettii, että annan liikaa painoarvoa mainostoimistoille jotka muokkaavat puolueiden imagot miellyttäviksi ennen vaaleja. Ehkä annankin, mutta jos tällaisella imagonpesulla ei ole merkitystä niin ei siitä luopumisellakaan varmasti ole. Jos kaikkien puolueiden rahoitus vähenee niin yksikään ei ole siitä moksiskaan.

Mikäli seuraavien vaalien mainosrahat riippuisivat tyytyväisistä, kampanjoita rahoittavista äänestäjistä kannattaisi vaalilupauksetkin täyttää nykyistä säntillisemmin. Huijaus muistetaan herkemmin jos siitä on joutunut maksamaan.

Mitä jos vaalirahoituksen yläraja asetettaisiin [vaikka] tuhanteen euroon ja se rajattaisiin vain yksityishenkilöiden oikeudeksi? Yksi ääni, yksi lahjoitus?

Kun sama sääntö koskisi kaikkia poliittisia puolueita, voidaanko olettaa että varakkaiden ja varattomampien etuja ajavilla puolueilla olisi samat mahdollisuudet riittävän rahoituksen keräämiseen? Saisivatko köyhien asioita ajavat kerättyä riittävästi mikrorahoitusta jolla kilpailla 950 euroa vippaavan kansanosaa edustavien kanssa? Kuka osaisi vastata kaiken päättävän keskiluokan eli enemmistön toiveisiin?

Vaarana saattaa olla Obaman tukijoiden kaltaiset “nippulahjoittajat” jotka keräävät yksityisten lahjoituksia suosikkiehdokkaalleen. Mutta olisiko tällainen niputus myös keino aktivoida ihmisiä? Milloin näemme nykypäivän agitaattoreita, niputtajia, nettiyhteisöissä ja kaduilla?

Kannattaisiko puolueiden siirtyä imagospinnauksesta kannattajakunnan rakentamiseen positiivisella, nöyrällä ja osallistavalla tekemisen meiningillä?

Tahdon toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua ja kiittää kaikkia blogin lukijoita. Olette mahtavia. Nauttikaa ajasta perheenne ja ystävienne kanssa. Keskittykää Joulun tuoksuihin ja fiilistelyyn ja rentoutukaa.

Nähdään pian.

T. Sampsa

Kuva: (cc) taivasalla

Joulupukin YT-neuvottelut 耳岩石:lla.

…A toy factory’s workers were laid off, given a month’s severance pay, and told to leave company premises. But things didn’t go as the factory’s management had planned.

Instead, the day turned violent. Disgruntled former employees smashed windows and computers, the police were called to remove them, and as darkness fell, a police car was overturned and three laid-off workers ended up in hospital… SKY: Chinese Economy Faces Darker Days

Google Readeriini oli kuin varkain hiipinyt satoja ryöppyäviä syötteitä. Blogeja oli lähes kaksi sataa, uutislehtiä reilu kymmenen, delicious-syötteitä, digg-syötteitä, nettiuutissyötteitä, videosyötteitä, ympäristöuutisia ja talousuutisia. Moinen tulva alkoi ahdistaa.

Siivosin syötteitäni viime viikon aikana. Aloitin poistamalla kuolleet blogit. Jatkoin poistamalla blogit joista en muista lukeneeni mitään suuremmin sykähdyttävää ja blogit jotka saivat minut huonolle tuulelle. Sain karsittua noin puolet blogisyötteistä.

Poistin kaikki yksittäiset Delicious-syötteet ja jätin vain network-syötteen. Uutislehdistä jätin yhden suomalaisen pääuutislehden ja kaksi eri vinkkelistä kirjoittavaa. Ulkomaalaisista lehdistä jätin vain Guardianin. Rohmusin viime viikkojen aikana taloussyötteitä omaan kansioonsa. Leikkasin määrää rajusti jättäen vain muutaman syväluotaavamman blogin ja muutaman talousuutissyötteen. Tein samoin musiikkivideosyötteille ja nettiuutissyötteille.

Blogien karsiminen oli vaikeinta. Tuntui kuin olisi pettänyt toisen bloggaajan aina painaessa “peruuta tilaus”-painiketta. Pudotin blogeja tarkkaan harkiten muutaman syötteen päivätahdilla. Nyt voin keskittyä mielestäni parhaaseen 23 blogiin ja itselleni antoisimpiin syötteisiin.

Hesarissa oli tänään iso artikkeli hitaudesta. Olen pohdiskellut hidastamisen hyötyjä jo jonkin aikaa ja kirjoittanut hitaudesta myös blogissa.

Hitaasti tehdessä elämä kevenee ja työnlaatu paranee kun kykenee keskittymään olennaisiin asioihin antamatta hälyn häiritä. Hitaus liittyy myös onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Hitautta voi antaa joululahjaksi.

Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on hitautta parhaimmillaan. Asteittainen siirtyminen korkeamman palkan tavoittelusta lisääntyneeseen vapaa-aikaan olisi pehmeä ratkaisu liikakulutuksen tuomiin ympäristöongelmiin.

Poliitikot voivat joko tukea tätä yhä useamman haavetta nauttia sosiaalisista suhteista muovikrääsän ostamisen sijaan tai pyrkiä estämään hyvinvoinninkasvua. Nykyisen hallituksen ajalta löytyy useita surullisia esimerkkejä onnellisuuden estotoimista. Tällaisia toimia ovat olleet esimerkiksi kauppojen aukioloajan vapauttaminen ja pitkä lista muita päätöksiä.

Joululomalla aion rauhoitua lueskelemaan hitaan kasvun taloudesta, steady statesta (deli) ja jännittää josko Joulupukki muistaisi minua Soininvaaran “Vauraus ja aika” kirjalla.

Voit lukea lisää hitaasta elämästä blogissani tai tutustua keräämiini linkkeihin aiheesta.

Financial Timesissa oli toissapäivänä mukava kolumni hidastamisesta:

When today’s teenagers are in their forties, there is no reason why they shouldn’t decide to enjoy their increased prosperity by working less instead of earning more. Rather than being twice as rich as their parents, they could be no richer but start their weekends on Wednesday afternoon. If this were a gradual process, mass unemployment would not result. People would simply earn less, spend less, wear a few more second-hand clothes and spend more time reading or going for walks. This would be perfectly possible. We are rich enough already.

Hurja viikko takana. Loppukiritän vielä alkuviikon ennen joululomia. Ikävien uutisten jälkeen on mukava linkittää näille toivoa herättäville ja hienoille sivuille.

Solutions are waiting - tämä mieletön visualisointi uusiutuvan energian mahdollisuuksista on pakko katsoa. McCainin “drill baby drill”-skenaarion visualisointi on erityisen mehukas (via samin)

Tulevaisuus alkaa nyt, eli miten energiavallankumous tehdään käytännössä. Greenpeace ravistelee fossiloituneita käsityksiä energian tuotannosta Pohjolassa WWF:n Virtaa tulevaisuuteen-raportin jalanjäljissä.

Anna perusti blogeja kohahduttaneen verkkokaupan, Yalon. Menestystä ja onnea vanhalle työkaverille!

Tulevaisuus alkaa nyt from Greenpeace in Nordic on Vimeo.

Vuoden keskilämpötilanmuutos vuosisadan loppuun mennessä (IPCC SRES scenario A2) (Kuva: Euroopan komissio Prudence-projekti)

Poliitikot epäonnistuivat ilmastokokouksissa surkeasti vastaamaan äänestäjien toiveisiin ajaen fossiilisen teollisuuden edut äänioikeutettujen kansalaisten etujen ohi.

Kansalaisten suurin huolenaihe on ympäristön tila maapallolla. Kyselyyn vastanneista 47 prosenttia on ”paljon” huolissaan maapallon ympäristön tilasta. Vain kaksi prosenttia ei ole huolissaan ympäristöstä. Toiseksi suurin huoli on ydinaseet (45% väestöstä). Kolmantena isona huolenaiheena on maapallon luonnonvarojen käyttö (43%). - KU

Vanhanen luonnehti energia- ja ilmastopaketin neuvotteluja Suomen EU-jäsenyyden suurimmaksi lobbausoperaatioksi. Tiedätkö mitä Suomi lobbasi? Suomi ajoi kokouksissa yhtiöiden lyhytnäköisiä etuja eli oikeutta jatkaa ilmastonmuutoksenkiihdytystä ilman muutoksia sekä oikeutta käyttää maailman merkittävimpiä hiilinieluja, trooppisia soita, turvekaivoksina biopolttoainetuotantoa varten.

WWF:n ilmasto-ohjelman johtajan sanoin EU:n ilmasto- ja energiapaketti on roskaa. EU-päättäjät jatkoivat kyykytettyä, munatonta linjaansa myös Poznanin ilmastokokouksessa.

Vanhanen luonnehti äänestäjilleen Suomen “voittoa” Poznanissa näin :

Lopulliset päätökset näistä, niin sanotuista “hiilivuotosektoreista” tehdään ensi vuoden aikana. Jokaiselle toimialalle räätälöidään myös niin sanottu benchmark-malli, jossa energiatehokkaimmat tuotantolaitokset saavat päästöoikeutensa ilmaiseksi, ja tehottomammat laitokset joutuvat maksamaan päästöistään jonkin verran.

Soininvaara puhui sen sijaan suomea:

Nyt yritetään saada kukin betonintuottaja vähentämään päästöjään, missä mahdollisuudet ovat hyvin vähäiset, mutta ei kannusteta rakentajia vaihtamaan betonia puuhun…

…Jos päästöoikeudet huutokaupattaisiin, se tarkoittaisi, että paljon saastuttavat tuotteet tulisivat kalliimmiksi ja vähän saastuttavat halvemmiksi, jolloin kuluttajan kannattaisi muuttaa kulutuskoriaan vähemmän saastuttavaan suuntaan. Kun tämä sopeutumismekanismi näin jätetään käyttämättä, päästövähennysten kansantaloudellinen hinta nousee ehkä jopa moninkertaiseksi.

EU menetti johtajuutensa ilmastonmuutoksen torjunnassa täysin. Obaman on nyt pakko seistä sanojensa takana sillä meidän päättäjistämme ei siihen ole. Toivon lisäksi, että valtamedia kirjoittaa Suomen toimista kokouksissa objektiivisesti sillä nyt äänestäjiä on kustu silmään pahasti.

Jään odottamaan, että poliitikot saavat omantunnon ja aivot ja antavat minulle näin syyn äänestää myös tulevissa vaaleissa.

Kokosin lukemisen arvoisia ilmastokokouksia käsitteleviä linkkejä deliciousiin.