Brysseli
Brysselin reissu meni mukavasti. Kaupungissa oli viehättävää pikku kaupungin tuntua: matalia kauniita taloja, viheralueita ja siistejä katuja. Mussels in Brussels ja belgianperunat jäävät valitettavasti seuraavaan kertaan mutta paikallista olutta maistoin Brysselin “Sports Academyssa”, O’Reillyssa Saksa – Turkki matsia katsellen. Leivos- ja suklaapuodit ovat muuten näkemisen arvoisia. Kuinka sellaisia taideteoksia raaskii syödä?
Belgia vaikutti noin pikapuolisesti silmäiltynä vauraalta maalta. Kadut olivat siistejä, bulevardit kauniita, puistot hyvin hoidettuja, pikaraitiovaunulinja vaikutti uudelta ja rakennusten julkisivut siisteiltä.
Eurooppakuvaani ja käsitykseeni siitä mitä on olla eurooppalainen on vaikuttanut erityisesti kaksi kirjaa. Sven Lindqvistin kirjoittama Tappakaa ne saatanat ja Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu.
Jälkimmäinen kertoo Belgian kuninkaan Leopold III:n kumirahojen vuoksi ja sivistyksen nimissä tekemästä Kongon kansanmurhasta. Leopoldin haamu kummitteli minunkin mielessäni pääkaupungin monumetteja katsellessani. Riemukaaret ja muut monumentit rakennettiin aikoinaan pitkälti juuri kongolaisten verellä. Nykyään Belgia nettoaa mm. kemianteollisuudella ja EU-koneiston isännöinnillä.
Yhteenvetona voi todeta, että en menisi Brysseliin lomalle mutta voisin varmasti asua siellä.
