Mitä on aktivismi?

City-lehdessä oleva juttu aktivismista sai minut pohtimaan sitä, mitä aktivismi on? Artikkelin otsikko on Kevytaktivistit.

“Uuden ajan aktivisti on sitoutumaton. Kevytaktivisti vaikuttaa kaupassa, bussissa, lounaalla ja suhauttaessaan setelin keräyslippaaseen. Joidenkin mielestä hän poimii rusinat kansalaisjärjestöjen pullasta. Toisten mielestä hän tekee vaikuttamisen helpoksi ja mielekkääksi. Ehkä siksi heitä on yhä enemmän.”

Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius kutsuu tällaista ihmisten jokapäiväistä vaikuttamista kevytaktivismiksi. En tiedä halusiko Leo tahallaan vähätellä käynnissä olevaa kulutustottumusten muutosta vai eikö hän vain ole ajatellut asiaa loppuun asti. Kevytaktivismi heitto kuullostaa väheksymiseltä: ihmiset muka-tekevät, eivät tee tarpeeksi, eivät sitoudu jne.

Herääkin kysymys mitä se oikea aktivismi, se oikeasti-tekeminen sitten on? Wikipediassa aktivismi on kuvattu näin: Kansalaistoiminta eli aktivismi on kaikenlaista kansalaisen roolissa tapahtuvaa toimintaa, jolla halutaan saada aikaan huomiota ja muutosta jossakin yleensä yksittäisessä asiassa.

Mietimme aamupäivällä aktivismia myös Jaikussa. Ihmiset kuvasivat aktivismia asioiden eteen tekemiseksi, asioiden esiin nostamiseksi viestinnän keinoin ja lakia ja järjestystä uhmaavaksi toiminnaksi. Ihmiset eivät koe olevansa aktivisteja saati kevyt- tai pseudoaktivisteja tehdessään omasta mielestään järkeviä kulutusvalintoja esimerkiksi valitessaan sertifioidun tuotteen tai jättäessään tuotteen ostamatta.

Käynnissä oleva murros jossa ympäristöongelmien suora linkittäminen omaan kulutukseen on saavuttamassa kriittisen massan on mielestäni syvällisempää toimintaa kuin perinteinen aktivismi. Ihmiset muuttavat omaa jokapäiväistä käyttäytymistään, sitä kuinka he elävät.

Mikäli ymmärsin oikein Leo erotteli aktivismin ja kevytaktivismin sillä onko henkilö olemassa olevan järjestön jäsen. “Toisin kuin aiemmin, nykyään ei sitouduta elinikäisesti järjestöön tai vaikuttamisen tapaan.” Ei kai Leo voi tarkoittaa, että järjestön jäsenyys on oikeasti-tekemistä, jotain elämänmuutoksia parempaa? Vaikka järjestöjen tukeminen on tärkeää, niin mielestäni jäsenyys on toiminnasta sitä keveintä, ehkä facebook-klikkailua lukuunottamatta.

Ihmisten joka päivä tekemät pienet asiat ympäristön hyväksi eivät ole aktivismia vaan osoitus siitä, että ihminen ymmärtää ympäristöongelmien ja oman käyttäytymisensä yhteydet ja toimii rationaalisesti oman vaikutuksensa minimoimiseksi ostopäätöksiä tehdessään ja järjestöjä tukiessaan. Todellista syväekologiaa siis perinteiseen jäsenkirja-aktivismiin verrattuna.

Kuten TheBlueNile sanoi Jaikussa: “Katon tuoteselosteet kaikesta mitä ostan ja yleensä käytän näitä “vihreitä” tuotteita joita löytyy luontaistuote- yms. kaupoista. Kierrätän jne. En tunne olevani aktivisti. Se on vaan mun mielestä fiksu tapa.”

Porkkanamafian pääviesti on juuri tämän fiksuuden levittäminen massoille. Tekemällä järkeviä valintoja ihminen voi tehdä oman osansa ympäristön hyväksi tulematta leimatuksi aktivistiksi.

Osaisiko joku muuten selittää minulle aktivistin ja poliitikon sekä aktivismiviestinnän ja tavallisen viestinnän eron? Niin ja sen mitä se aktivismi on?

Videoblogi – Mietiskelin aihetta aamupäivällä kasvimaata kääntäessäni

PS. Voisiko aktivismin määritellä asian edistämiseksi ja levittämiseksi? Tämä määritelmä rajaisi asian toteuttamisen aktivismin ulkopuolelle. Esimerkiksi jos yritän blogissani edistää ihmisten vastuullista kuluttamista olen aktivisti, mutta vastuullisesti toimiva kuluttaja ei olisi? Tämä selittäisi ihmisten oudoksunnan “kevytaktivismi”-termiä kohtaan.

Näin määriteltynä voisi olla aktivisti ilman, että toteuttaisi itse ajamaansa asiaa mutta se ei rajaisi tätä mahdollisuutta kuitenkaan pois. Gandhia ihaillaan usein juuri sen vuoksi, että hän eli kuten opetti.

Sitä en osaa sanoa, että missä vaiheessa aktivisti muuttuu poliitikoksi tai, että onko tällaista rajaa järkevä tai mahdollista edes tehdä. Wikipedian kansalaistoiminta on mielestäni paljon laajempi käsite kuin aktivismi.

Kerro ystäville:
  • Facebook
  • Twitter
  • del.icio.us

Lisää kirjoituksia samoista aiheista:

  • Ehkä poliitikko assosioituu parlamentaariseen järjestelmään, aktivisti taas enemmän lobbaukseen ja/tai ulkoparlamentaariseen toimintaan?

    "Aktivisti", varsinkin "kansalaisaktivisti", on jähmettävä rooli josta olisi ehkä hyvä pysyä kaukana. Tuollaiset identiteetit lyövät assosiaatioita lukkoon ja kiinnittävät huomiota tiettyihin yksilöihin itse teemojen ja prosessien sijaan. Lisäksi aktivismista puhuminen yleensä etäännyttää muita ihmisiä jutusta.

    Mutta musta tässä postauksessa on hyvä pointti: pidin myös Straniuksen kommenttia outona. Luulisi aktivistitutkijan tietäjän, että ammattiaktivistitkin mielellään korostavat nykyisten liikkeiden olevan nimenomaan väliaikaisia ja projektiluontoisia juttuja...

    --

    Leppoisa tunnelma tossa videossa. Oispa mullakin kasvimaa :)
  • Videokommentti Klementiinille
  • Hei

    Kiitos kommentista ja erinomaisesta pohdinnastasi blogissasi.

    Olen aiemmin kirjoitellut kevytaktivismista mm. Helsingin Sanomien Vieraskynässä (1.7.2008):

    Yksilöllinen kevytaktivismi on uutta kansalaistoimintaa
    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Yksil%C...

    Kyse ei ole missään tapauksessa aktivismin tai aktiivisten ihmisten toiminnan vähättelystä - vaikka kieltämättä sellainen mielikuva itse käsitteestä voi syntyä. Parempia ehdotuksia otetaan toki oikein miellellään vastaan.

    Kevytaktivismi ei tarvitse järjestöjä tai johtajia, sitä ei kiinnosta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen tai eettisen kehän laajentaminen, moraaliprotestointi.

    Keskiössä on yksittäinen ihminen, yksilö. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaistoiminta ei ole enää niinkään riippuvaista järjestöjen resursseista (järjestöjä pyörittävät palkatut ammattilaiset) kuin yksilöiden kyvystä toimia ja politisoida (julkisuuteen) uusia kysymyksiä. Huomioyhteiskunnassa, joka ponnistaa verkosta, mikä tahansa voi politisoitua, milloin tahansa, kenen toimesta tahansa. Orwelilainen ja Foucault'lainen yhteiskunta kääntyy päälaelleen. Yksilö valvoo toisia yksilöitä ja yhteiskuntaa.

    Kevytaktivismin voi jakaa kolmeen luokkaan, jotka ovat vapaaehtoinen vaatimattomuus, askeettinen hedonismi sekä radikaali kulutuskarkuruus. Hesarin vieraskynässä olen avannut näitä enemmän.

    Keveydellä viittaan siihen, että uusi aktivismi ei esitä yhteiskunnallisia vaatimuksia tai poliittisia ohjelmia. Moraaliprotestin sijaan "minä" vaikutan. Uusi aktivismi on siis byrokraattisesti kevyttä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi carrotmob, talonvaltaus, Facebook-vetoomukset tai vaikkapa se, että ihmiset maksavat mielummin järjestöjen suoraveloitusjäsenyyttä (feissaus) kuin osallistuisivat itse toimintaan.

    Aktivismi on kevyttä, koska sen mielenmaisema tai vaikuttamishorisontti kiinnittyy usein yhteiskunnallisten rakenteiden sijaan yksilöön. Kevytaktivismi siis kikkailee yksilön valinnoilla.

    En tiedä selvensikö tämä yhtään. Kuulen mielelläni lisää ajatuksiasi aiheesta!

    Parhain terveisin
    -Leo
  • Vaikka olenkin esittänyt tästä aiheesta mielipiteitä toisessa yhteydessä, tulkoon nyt kirjatuksi ylös.

    Minusta aktivismi-käsitteeseen - etuliitteistä riippumatta - oleellisesti sisältyy monissa tapauksissa nimenomaan ajatus yhteiskunnallisten rakenteiden havaitsemisesta, kritisoimisesta ja muuttamisesta. Sen olemassaolo riippuu paremminkin aktivismin kohteesta kuin laadusta. Kyllä "uusikin" aktivismi esittää yhteiskunnallisia vaatimuksia, joskin paperinen ohjelmatyö siltä ehkä puuttuu (mutta se onkin enemmän järjestöjen ja muiden poliittisten instituutioiden tehtävä). Näin siitä riippumatta, että tämä aktivismi saattaa kanavoitua yksilöllisempien tekojen kautta.

    Aktivismin käsitteen sitominen järjestötoimintaan ja järjestöön sitoutumisen asteeseen ei myöskään tunnu mielekkäältä, tai sitten "varsinaista" aktivismia pitäisi kutsua vaikkapa byrokraattiseksi tai institutionaaliseksi aktivismiksi. Monesta "kevytaktivistista" jutussa mainittu järjestöaktivismi - joku lihaa syövän luonnonsuojeluliiton jäsenyys - ei varmaan ole aktivismia ensinkään vaan jotain passivismia - annetaan järjestöeliitin hoitaa, annetaan sille vain legitimiteetti omalla jäsenyydellä. Ei juurikaan eroa kuukausilahjoittamisesta.

    Vaikka kevytaktivismin tyyppiselle nippukäsitteelle voi siis olla tarvetta tutkimuskäsitteenä, sen nykyinen laajempi käyttö on ongelmallista, tai ainakin sille ollaan lataamassa liikaa merkityksiä. Jos otetaan mikä tahansa yleisesti tunnettu käsite ja pannaan sille kevyt-etuliite, ihmiset kyllä tietävät, mitä näin muodostunut sana tarkoittaa. Jos tutkijan antama määrityssisältö ei vastaa tätä merkitystä, tutkijan ja muiden kielet eivät kohtaa. Se on ongelma.

    En osaa suoralta kädeltä ehdottaa tarpeeksi niputtavaa käsitettä kevytaktivismin tilalle, mutta sopivia ehdokkaita voi käyttää ad hoc (tarpeen vaatiessa, tilanteen mukaan) riippuen siitä, mitä varsinaisesti tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan vaikuttamisen yksilöllistymistä, puhuttakoon yksilöllisestä aktivismista. Jos tarkoitetaan lyhytaikaista vaikuttamista, puhuttakoon ad hoc -aktivismista, projektiaktivismista tms. Jos tarkoitetaan tiedostavaa/valistunutta kuluttajuutta, puhuttakoon siitä. Ja niin edelleen.
  • Ok. Hesarin juttu selkeytti asiaa. Olen pitkälti samoilla linjoilla Jukan kanssa siinä, että tutkimustyötä varten kehitetty käsite tulisi pitää tutkijankammiossa ellei sitä ymmärretä oikein arkikielessä. Minun on todella vaikea uskoa, että ihminen on aktivisti jos hän jättää ajamatta autolla tai ostaa soijarouhetta.

    En näekään syytä miksi kulutustapa täytyy niputtaa asioiden edistämisen kanssa. Se että halutaan oma kämppä talonvaltauksella tai tehdään töitä projektissa jonkun asian eteen on eri asia kuin se, että muutetaan kulutustottumuksia ympäristö- tai terveystiedon perusteella.

    Jukan ehdottamat käsitteet on aika hyviä. Nippukäsitettä ei mielestäni tarvita.
blog comments powered by Disqus

Switch to our mobile site