Ehdokas vaalikoneilla, blogeilla vai ilman?
Täytyykö kuntavaaliehdokkaalla olla blogi tai edes kotisivu? Tätä kysymystä olen miettinyt viimepäivinä vaalikoneiden kärkiehdokkaita ihmetellessäni.
Kirjoitin elokuussa netin merkityksestä politiikalle ja poliittiselle keskustelulle. Tilasin tuolloin vinon pinon mielenkiintoisia poliitiisia blogeja. Suurin osa niistä on osoittautunut pettymyksiksi mutta siitä saa todennäköisesti syyttää Kuntavaaleja jotka saavat ehdokkaat bloggaamaan liikaa omakehu- ja puoluekehukirjoituksia.
Vasankari on onneksi jatkanut omaa taattua linjaansa. Tilaamieni blogien joukosta löytyy myös muita helmiä kuten Hannu Oskala, Martti Tulenheimo ja Esa Suominen. Eräät ehdokkaana olevat bloggaajat ovat suorastaan kannatettavan oloisia niin erinomaisia ajatuksia , eli samankaltaisia kuin omani (heh heh), heillä on. Mutta ne vaalikoneet…
Täytin YLEn ja Hesarin vaalikoneet. Tulokset olivat, kuten vaalikoneissa yleensä, jokseenkin yllättäviä. Olenko tulossa maltilliseksi vanhaksi? Vertasin tulosten 20-parhaimmistoa ja aloin etsiä lisätietoa ehdokkaista. Alle puolella oli jo ennen ehdokkuutta olemassa ollut nettisivu. Voinko äänestää ehdokasta joka ei nää vaivaa edes ennen vaaleja tuoda omia mielipiteitään kansalaisten luettaviksi? Mielestäni en.
Voisin äänestää ehdokasta vaalikoneissa hyvin perusteltujen vastausten perusteella, mutta valtuutettu joka ei kerro tekemisistään ennen vaaleja ei tule kertomaan niistä myöskään vaalien välillä.
Mutta, mutta. Vaaleissahan äänestetään puolueita. Ensin valitaan mieleinen puolue jolla on erinomainen vaaliohjelma ja sitten sieltä sopivin ehdokas.
Jotkut väittävät, että kansallista politiikkaa ja kunnallispolitiikkaa ei tulisi sekoittaa keskenään. Minä en ymmärrä miksi ei. Jos puolue ajaa omaa, ennen vaaleja äänestäjille ilmoitettua ohjelmaansa järkähtämättä kansallisella tasolla, niin sitä voi odottaa myös kuntatasolla. Jos taas jopa valtakunnanpolitiikassa lusmuillaan, niin mitä voi odottaa kuntatasolla? Puolueella tulee olla rohkeutta olla omaa mieltä ja sydäntä pitää sanansa. Miksi vaalikoneet keskittyvät muuten ehdokkaisiin eivätkä puolueisiin?
Ihmiset eivät tutkimusten mukaan enään erota puolueita toisistaan. Puolueet vaikuttavatkin kovin samanlaisilta jos tyytyy kuuntelemaan poliitikkojen sanoja. Otan esimerkiksi kaksi toisiaan poliittisissa viesteissä lähellä toisiaan olevaa puoluetta. Helsingin Vihreän ja Vasemmistoliiton vaaliohjelmat ovat lähes identtiset: ympäristö, huolenpito, julkiset, maahanmuuttajat jne. Hieman ehdokkaiden vaalikonevastauksia tongittuani huomasin, että puolueet eroavat toisistaan lähinnä siinä haluavatko he yksityistää kunnan palveluita. Useimmat vihreät ehdokkaat ovat valmiita yksityistämään lähes kaikki YLEn vaalikoneen tarjoamat kunnalliset palvelut, kun taas vasemmistoliittolaiset eivät mitään tai vain harvoja.
Niin ja se puolueiden rohkeus. Vasemmistoliitto oli viime kesäkuussa ainoa puolue joka yritti alistaa Lissabonin sopimuksen kansanäänestykselle. Muille puolueille olisi kelvannut hiljainen kabinettiäänestys. Vihreät haluavat olla hallituksessa joka rakentaa yhä uusia ydinreaktoreita.
Jään yhä pohtimaan kuinka tärkeää on että valitsemani puolue ja ehdokas osaa pitää minuun jatkuvaa yhteyttä netissä. Näiden kahden esimerkkipuolueen välillä on huima kommunikointitaitoero. Kummalta sivulta sinä löydät helpommin ehdokkaita Vihreiden vai Vasemmiston? Onko sillä väliä? Perässähiihtäjä epäilee vihreiden nettiherruuden vaikuttavan äänestystuloksiin Hesarin pääkirjoitussivulla.
Vaikuttaako ehdokkaiden ja puolueiden nettiolemassaolo päätökseesi? Voisitko äänestää blogitonta ehdokasta?
Lopuksi muutama hyvä syy raahautua uurnille 26.10. Klementiini kertoo Äänestämisestä ja Toista Maata-blogista löytyi vaalivideo Älä äänestä.
