Metsät ja köyhyys
Noin 1,6 miljardia ihmistä saa elantonsa metsistä, noin 800 miljoonaa ihmistä joista monet ovat äärimmäisen köyhiä elää trooppisten metsien läheisyydessä ja noin 60 miljoonaa alkuperäisheimon jäsentä saa elantonsa suoraan metsistä. Metsät tarjoavat ihmisille paitsi tuotteita kuten ruokaa, tekstiilimateriaalia, rakennustarpeita ja paperia myös ympäristöpalveluja. Näitä ovat esimerkiksi puhdas makea vesi, ravinnekierto, pienilmasto, virkistysmahdollisuudet, eroosion kontrolli ja suojaa tulvilta. Ilmastonmuutosta hidastava hiilensidonta on merkittävä metsien tarjoama palvelu.
Metsiä hävitetään kiihtyvää vauhtia. Trooppisen metsäkadon vuoksi ilmakehään päätyy vuosittain saman verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin USA tai Kiina tuottaa, noin 20% kaikista päästöistä. Ilmastonmuutos ja metsäkato muodostavat noidankehän kiihdyttäen toinen toistaan metsäpalojen yleistyessä.
Yhä kasvava ihmismäärä vaatii ruokaa. Köyhät joutuvat tyytymään huonosatoisten viljelymenetelmien vuoksi peltojen jatkuvaan laajentamiseen ja rikkaat vaativat yhä enemmän rehua karjalleen ja palmuöljyä leivälleen.
Metsäkato lisää köyhyyttä, mutta ei aina. Mikäli köyhät raivaavat metsän tilalle pellon ja saavat tuotteistaan hyvän markkinahinnan, niin metsäkato saattaa olla keino voittaa köyhyys. Yhdestä rungosta saattaa saada useita satoja dollareita. Hakkuut ovat usein laittomia. Toisaalta usein metsäkato johtuu ulkopuolisten yritysten toimista jolloin paikallisväestö jää puille paljaille joutomaiden ja plantaasien keskelle. Köyhät paikalliset köyhtyvät yhä ja saattavat joutua muuttamaan nopeasti kasvaviin slummeihin. Metsäkadon kiihdyttämän ilmastonmuutoksen suurimmiksi kärsijöiksi on arvioitu juuri köyhistä köyhimmät.
Köyhyys lisää metsäkatoa, mutta niin tekee rikkauskin. Metsät on usein jo hakattu parhailta alueilta joilla on hyvät liikenneyhteydet ja viljava maa. Köyhistä köyhimmät joutuvat etsimään sopivia viljelyalueita metsien reunoilta niitä hitaasti raivaten. Puhutaan metsävaeltajista, forest dwellers. Samoja metsien reunoja tosin raivataan kaupallisten plantaasien ja laitumien tieltä rikkaiden kaupunkilaisten ruuankulutusta tyydyttämään. Laittomasti hakattu puu päätyy usein EU:n.
Köyhyyden vähentäminen on keino parantaa ihmisten ja metsien hyvinvointia. Investoimalla kehittyvien maiden maatalousmenetelmien kehittämiseen satoisuuden kasvattamiseksi ja takaamalla köyhille pienviljelijöille parempi pääsy markkinoille saadaan vähennettyä paitsi köyhyyttä hidastetaan samalla metsien tuhoutumista ja ilmastonmuutosta sekä estetään sukupuuttoja.
Metsistä saatavat tuotteet ovat tärkeä elinkeino maailman köyhille. Parempien markkinalinkkien ja jatkojalostuksen kautta sekä kestävällä metsien hoidolla metsissä asuvat yhteisöt saisivat niin halutessaan nostettua tulotasoaan. Siis, jos valtiot takaavat heille oikeuden käyttää ja omistaa asuinalueensa metsiä.
Hyvänä esimerkkinä metsien merkityksestä köyhille toimii Batu Panahanin kylä Borneossa. Kylän pääelinkeinona on riisin viljely mutta kaikki ylimääräinen tulo kerätään metsistä. Erilaiset mahlat ja kautsut ovat erityisen kysyttyjä Aasian markkinoilla. Vierailin kylässä viime maaliskuussa ja haastattelin kylänpäällikköä Harista.
Haris halusi varmistaa yhteisönsä tulevaisuuden kehittämällä vastuullista kylämetsätaloutta. Hän oli juuri ilmoittanut valtiolle, että 200 hehtaarin kokoinen sademetsäalue kuuluu kylän perinteisen maankäytön piiriin. Alueella on runsaasti laittomien hakkaajien himoitsemia jelutung-puita ja Haris pelkäsi, että metsäyhtiöt saattavat siirtyä heidän käytössään oleville alueille. Perinteinen käyttöoikeus unohtuu usein, jos suuri yhtiö anoo hakkuulupia samalle alueelle.
Yhtenä mahdollisuutena Haris piti tulevaisuudessa vahvistuvia maanomistus- ja -käyttölakeja. Viime vuonna astui voimaan laki, joka antaa dayakeille luvan istuttaa puuviljelmiä. Tähän mennessä heillä on ollut lupa hakata vain tiettyjä, heille osoitettuja, ei-kaupallisia puulajeja metsissä. Haris ei kuitenkaan pitänyt uudistusta riittävänä sillä puiden kasvussa kestää liian kauan, jopa 20 vuotta. Kyläläiset tarvitsevat ruokaa jo huomenna. Hän epäili myös hakkuiden kestävyyttä, sillä metsää ei saa tuhota. Hän näki kestävämpänä vaihtoehtona lisätulojen saamiseksi kumi- ja jelutung-puiden istuttamisen joutomaille. Kautsun valuttamisen voi aloittaa puiden vielä kasvaessa ja tuloja saa hakkuita tasaisemmin. Luonnonkumin lisäksi tuloja saa viljelykierron lopussa puutavarasta.
Raaka-aineiden viimeaikainen hinnannousu antaa dayakeille uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sademetsän keräilytuotteet kuten pihkat ja mahlat ovat haluttua kauppatavaraa Aasiassa. Esimerkiksi rottingin värjäyksessä käytetty gerinang-mahla, jota kutsutaan myös lohikäärmeen vereksi, on arvossaan Kiinassa. Ongelmana on löytää luotettavia raaka-aineen ostajia, jotka eivät huijaa kyläläisiä.
Alla kuvia metsien käytöstä lisätulojen saamiseksi. Borneon hankkeesta löytyy kuvia WWF:n sivuilta.
‘
Metsän keräilytuotteita myynnissä Chiang Main provinssissa Thaimaassa (C) Sampsadaily
Polttopuulähetti Afrikassa (CC) Boyznberry
Polttopuun kerääjiä Keniassa (CC) Boyznberry
Peltoja vuoristostossa (CC) WRI
Rottinkilaukkuja (CC) Fred Chiang
Kumin juoksutusta (CC) Badly Drawn Dad
Metsäkatoa ja metsäpaloja Amatsonilla (CC) leoffreitas
Kuva yllä (CC) Greenpeace Esperanza
Lue lisää:
- Miksi sademetsiä hakataan palmuöljyplantaasien tieltä?
- Kauppaa kehityksellä, kehitystä kaupalla?
- Muista sademetsää jääkaapin ovella
- Maailmanpankki: Poverty and Deforestation
- CIFOR/Kanninen: Deforestation and degradation in the tropics – causes and consequences (pdf)
