Hitaus auttaa ihmistä ja ympäristöä
Hesarissa oli tänään iso artikkeli hitaudesta. Olen pohdiskellut hidastamisen hyötyjä jo jonkin aikaa ja kirjoittanut hitaudesta myös blogissa.
Hitaasti tehdessä elämä kevenee ja työnlaatu paranee kun kykenee keskittymään olennaisiin asioihin antamatta hälyn häiritä. Hitaus liittyy myös onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Hitautta voi antaa joululahjaksi.
Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on hitautta parhaimmillaan. Asteittainen siirtyminen korkeamman palkan tavoittelusta lisääntyneeseen vapaa-aikaan olisi pehmeä ratkaisu liikakulutuksen tuomiin ympäristöongelmiin.
Poliitikot voivat joko tukea tätä yhä useamman haavetta nauttia sosiaalisista suhteista muovikrääsän ostamisen sijaan tai pyrkiä estämään hyvinvoinninkasvua. Nykyisen hallituksen ajalta löytyy useita surullisia esimerkkejä onnellisuuden estotoimista. Tällaisia toimia ovat olleet esimerkiksi kauppojen aukioloajan vapauttaminen ja pitkä lista muita päätöksiä.
Joululomalla aion rauhoitua lueskelemaan hitaan kasvun taloudesta, steady statesta (deli) ja jännittää josko Joulupukki muistaisi minua Soininvaaran “Vauraus ja aika” kirjalla.
Voit lukea lisää hitaasta elämästä blogissani tai tutustua keräämiini linkkeihin aiheesta.
Financial Timesissa oli toissapäivänä mukava kolumni hidastamisesta:
When today’s teenagers are in their forties, there is no reason why they shouldn’t decide to enjoy their increased prosperity by working less instead of earning more. Rather than being twice as rich as their parents, they could be no richer but start their weekends on Wednesday afternoon. If this were a gradual process, mass unemployment would not result. People would simply earn less, spend less, wear a few more second-hand clothes and spend more time reading or going for walks. This would be perfectly possible. We are rich enough already.
