Hitaus auttaa ihmistä ja ympäristöä

Hesarissa oli tänään iso artikkeli hitaudesta. Olen pohdiskellut hidastamisen hyötyjä jo jonkin aikaa ja kirjoittanut hitaudesta myös blogissa.

Hitaasti tehdessä elämä kevenee ja työnlaatu paranee kun kykenee keskittymään olennaisiin asioihin antamatta hälyn häiritä. Hitaus liittyy myös onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Hitautta voi antaa joululahjaksi.

Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on hitautta parhaimmillaan. Asteittainen siirtyminen korkeamman palkan tavoittelusta lisääntyneeseen vapaa-aikaan olisi pehmeä ratkaisu liikakulutuksen tuomiin ympäristöongelmiin.

Poliitikot voivat joko tukea tätä yhä useamman haavetta nauttia sosiaalisista suhteista muovikrääsän ostamisen sijaan tai pyrkiä estämään hyvinvoinninkasvua. Nykyisen hallituksen ajalta löytyy useita surullisia esimerkkejä onnellisuuden estotoimista. Tällaisia toimia ovat olleet esimerkiksi kauppojen aukioloajan vapauttaminen ja pitkä lista muita päätöksiä.

Joululomalla aion rauhoitua lueskelemaan hitaan kasvun taloudesta, steady statesta (deli) ja jännittää josko Joulupukki muistaisi minua Soininvaaran “Vauraus ja aika” kirjalla.

Voit lukea lisää hitaasta elämästä blogissani tai tutustua keräämiini linkkeihin aiheesta.

Financial Timesissa oli toissapäivänä mukava kolumni hidastamisesta:

When today’s teenagers are in their forties, there is no reason why they shouldn’t decide to enjoy their increased prosperity by working less instead of earning more. Rather than being twice as rich as their parents, they could be no richer but start their weekends on Wednesday afternoon. If this were a gradual process, mass unemployment would not result. People would simply earn less, spend less, wear a few more second-hand clothes and spend more time reading or going for walks. This would be perfectly possible. We are rich enough already.

Kerro ystäville:
  • Facebook
  • Twitter
  • del.icio.us

Lisää kirjoituksia samoista aiheista:

  • Editoin pari päivää sitten Mediakasvatus.tv-blogini merkinnästä (http://www.mediakasvatus.tv/?p=124.) lievemmiksi laiskotteluun liittyviä lauseitani. Ajattelin, että ei niitä edelleenkään kukaan ymmärrä. Toisenlaisesta aikamaailmasta palkkatyön aikamaailman laidalle tulleena olen asiaa mietiskellyt usein (esim. ITK'07 https://itk07.dicole.net/personal_weblog/show/1...).

    Erään työtoverini lause ei unohdu: "On niin kiire, ettei ehdi ajatella." Olen itse joutunut selittämään useaan otteeseen ajankäyttöäni ja tekemisiäni. Jotenkin jatkuvasti tunnen, että minulla ei ole sanoja, joilla voisin ilmaista vastaukseni. Minulla on hyvin harvoin kiire. Laiskottelen paljon. Mutta se on tietenkin hyvin suhteellista.

    Kun loma alkaa, monet ihmiset sairastuvat, kuume nousee. Tuntuu idioottimaiselta sanoa, että stressi ei ole sairaus. Niin moni kärsii stressistä. On stressiherkkiä ihmisiä. Mutta stressi ei ole sairaus. Se on eräs länsimainen abstraktio.

    Ihmiset ovat erilaisia. Olen kasvanut meneessä maailmassa, maaseudulla, jota ei enää ole, syklisessä ajassa, luontoajassa. Siinä maailmassa on välillä hidasta, välillä taas tiukkoja urakoita aikaa vastaan. Tuon maailman näkökulmasta tämän ajan ihmisillä on usein ongelmana olla vapaalla.

    Joulusiivoillessa ehtii miettiä paljon. Eräs mietteeni eilen liittyi rutiineihin ja systemaattisuuden voimaan ajan kanssa. Olen häpeissäni saanut selitellä miltei kimmastuneille ihmisille, miksi verkosta löytyy niin paljon tuotoksiani. Se ei johdu siitä, että olisin aina verkossa tai että tekisin aina töitä. Se johtuu systeemistä. Laitan kerralla tuotokset kohdalleen ja luon oikopolkuja. On paljon asioita, joita en tee. Esimerkiksi en juurikaan tee työtäni monistuskoneen kanssa. Ja käytän hyvin hyvin vähän puhelinta. Olen ikäni inhonnut puhelinta työasioissa. Ystävien kanssa vapaalla on ihan toinen juttu, neljän tunnin ystäväpuhelu ei ole kummallinen.

    Syyskukkaraatoja kompostoidessa mietin taas kerran sitä, miten koulu on tungettu täyteen sälää. Sisältöjä on lisätty tieteiden edistyessä kaikissa paitsi taito- ja taideaineissa. Mikä on Elämää ajatellen täysin järjetöntä. Minä olen nopea verkkoasioissa siksi, että olen taitava käsitöissä ja ihan kohtuullinen kuviksessa. Jopa muinaisella tanhuharrastuksella ja aivan erityisesti nykyisellä uintiharrastuksella on tekemistä sen kanssa, miten vikkelästi hahmotan verkkoasioita.

    Joulun ihanin lahjakirja on (no on niitä muitakin) Anu Hopian Kemiaa keittiössä. Etuliepeestä käy ilmi, että kirjoittaja harrastaa kuumailmapallolentämistä. Heti tuli mieleen Peppi Pitkätossun kuumailmapalloretki. Silla menopelillä ei tehdä äkkiliikkeitä. Samaisen kirjan ensisilmäyksen oppi oli joulusinapin tekijälle maltti. Entsyymeille pitää antaa aikaa ennen happoja. Tämän kun ymmärtäisi laveammin. Jotkin asiat tekeentyvät ihan itsekseen. Ilman mitään stressiä. Ja toisaalta, jos jättää toimimatta, kun aika on, juttu menee ohi.
  • Juuri tuo ajattelun mahdottomuus liian tiukan aikataulun puitteissa jurppii minuakin. Kuinka asiantuntijoiden/ajatustyöntekijöiden oletetaan pystyvän työskentelemään jos sähköposti, kokoukset, pikkuaskareet rikkovat työpäivät sillisalaatiksi? Omalta osaltani moinen sillisalaatti on omaa syytäni. Mitäs yritän tehdä kaikkea. Ensi vuonna kaikki on toisin. Se on lupaus :)

    "Entsyymeille pitää antaa aikaa ennen happoja." taitaa olla uusi mottoni!
blog comments powered by Disqus

Trackbacks


Switch to our mobile site