Juhani Seppäsen kiihkeä Hullu työtä tekee
Juhani Seppäsen Hullu työtä tekee on kirja työstä. Kirja joka muuttaa ajatuksiasi työstä. Miksi työ on meille niin tärkeää? Erottaako juuri työnteko meidät muista apinoista? Homo faber, työtä tekevä ihminen.
On yllättävän hankalaa keksiä mielekästä syytä sille että teemme töitä enemmän kuin perustarpeiden tyydyttäminen vaatisi. Vai onko?
“…[työn] Ulkoisia merkkejä ovat yhtä lailla hiki otsalla kuin Volvo pihalla. Näkyvästi työteliäs ihminen osoittaa sitoutuvansa ympäröivän yhteisön eettisiin päämääriin, hyveisiin. Hän on kunniallinen…
…Kunnollisuus on tietyistä eettisistä periaatteista kiinni pitämistä, kunniallisuus onnistunut ulkoinen vaikutelma tuosta toiminnasta. Kuvittelemme että kunnian käsite on jotenkin etäinen länsimaisessa kulttuurissa, kun kasvonsa menettänyt mies ei lävistä meillä samurain tapaan miekalla sydäntään. Mitä muuta viinaa kurkustaan alas kaatava suomalaismies tekee?”
Seppänen on kirjoittanut kiihkeän kirjan. Voin kuvitella kuinka hän on rätisyttänyt näppäimistöllä menemään kiivaan flow:n vallassa. Teksti on vahvaa. Onneksi kirjasta löytyy myös selvästi hitaammin ja pohdiskelevammin kirjoitettuja suvantoja jotka rauhoittavat lukijaa joskus jopa provokatiivisten ja kyynisten kappaleiden välillä. Olisin kiinnostunut kuulemaan mainosmiesten ja naisten reaktioita valittuihin osiin kirjasta.
Itse nautin eniten Juhanin kulutuksen ja työn suhteen pohdinnasta.
Teemmekö töitä kuluttaaksemme vai kulutammeko tehdäksemme töitä? Olen viime aikoina pohtinut, että kulutuskiihkomme johtuu liian suurista tuloista, eli liian paljosta työnteosta. Mutta onko asia näin? Kulutus johtaa varmemmin työntekoon kuin työnteko kulutukseen.
Juhanin mukaan kulutuksesta on tullut tämän hetken johtava normi. “Kuluttaminen on kunnollisuutta varmempi tae kunniallisuudesta.” Oletko huomannut kuinka vanhan kännykän omistaminen häiritsee muita? Häiritseekö se sinua? Epäilyttävä tyyppi kun ei ole mukana meidän yhteisessä kulutusrumbassa.
“…Tämän päivän kulutusyhteiskunnan tyypillinen ilmiö on vanhempien ilmoittama huonon omantunnon kokemus siitä, että he viettävät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Yleisin selitys on työnteko. Kuitenkin vanhemmat samanaikaisesti sitoutuvat ympäröivän yhteisön normeihin. Eli mitä vahvempi norminmukainen käyttäytyminen, sitä huonompi omatunto. Merkillinen ilmiö. Tämän huonon omantunnonkin kulutusideologia on kääntänyt voitokseen, sillä se pyritään kompensoimaan pikemminkin hankinnoin kuin esimerkiksi tätä hankintakapasiteettia heikentävällä työmäärän vähentämisellä…”
Suosittelen kirjaa kaikille työssä käyville tai tavaramäärän kanssa tuskaileville. Käy lainaamassa omasi lähimmästä kirjastosta.
