Huonosti kiteytetty Elämää metsässä
Saavutin vihdoin Henry Thoreaun Elämää metsässä kirjan viimeisen sivun. Luin kirjan loppuun välillä itseni lukemaan pakottaen. Onhan kyseessä klassikkoteos yksinkertaisesta elämästä.
Henry on jakanut ensimmäisen vuoden kokemuksensa metsässä itserakennetussa mökissä asumisesta mukavasti eri aiheita käsitteleviin lukuihin. Kirjan voi jakaa karkeasti metsässä asumisen perusteluihin, sen käytännön toteutuksen kuvailuun ja luonnon havainnointiin. Loppua kohti aihe alkoi kadota sivuraiteille. Luonnonihmeet ja niiden havainnoinnin ihanuus kävisi selväksi ilman niin pitkiä sepostuksia lammen jäästäkin.
Kirjan tärkeä pääviesti tiivistyy seuraavaan lainaukseen Henryn neuvoista irlantilaisille maatyöläisille:
“…kerroin hänelle, että asuin pienessä, valoisassa talossa…etten käyttänyt teetä, kahvia, voita, maitoa, enkä tuoretta lihaa, eikä minun niin ollen tarvinnut tehdä työtä saadakseni niitä…mutta koska hän aloitti teellä ja kahvilla, voilla, maidolla ja lihalla, oli hänen tehtävä kovasti töitä voidakseen maksaa ne…
tunnissa tai parissa saatoin, jos niin halusin, itseäni rasittamatta ja yksinomaan huvikseni pyydystää niin paljon kaloja kuin tarvitsin kahdeksi päiväksi tai ansaita riittävästi rahaa elääkseni viikon. Jos hän ja hänen perheensä eläisivät yksinkertaisesti, he menisivät kesällä kaikki huvikseen mustikkaan.”
Kirja on kirjoitettu 1854 ja se on säilyttänyt ajankohtaisuutensa hyvin. Irlantilaisten saamaa neuvoa sopii miettiä. Voisiko sitä soveltaa tähän päivään ja parantaa hyvinvointia kiireisessä, taulu-tv-vimman riivaamassa hilavitkutin yhteiskunnassa?
