Sosiaalinen media ja ahdistava informaatiotulva
Uskon, että monille sosiaalisen median aktiivikäyttäjille kärsimättömyys on tuttu tunne. Jatkuvaan tietovirtaan jää koukkuun. Pelkää menettävänsä jotain, ellei tarkasta Twitter-virtaa tai syötetilauksiaan jatkuvasti.
Itse tunnen usein pettymystä, jos en löydä Twitterin tietotulvasta mitään mielenkiintoista. Viiden minuutin päästä tarkastan tilanteen uudestaan, josko nyt.
Syötteenlukijan tuhansista kirjoituksista avaan iltaisin selaimen välilehdet pullolleen mielenkiintoisia kirjoituksia ja uutisia, mutta jätän suuren osan lukematta niiden pituuden vuoksi. En malta lukea niitä. Jossain saattaa olla jotain mielenkiintoisempaa. ForaTV:n Twitter-parodia osuu asiassa nappiin:
Video – Introducing Fwitter: Get Smart Faster
Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?
Tämä kärsimättömyys keskittyä yhteenasiaan kerrallaan, ei haittaa pelkästään hermostunutta kännykänräplääjää vaan saattaa vaikuttaa hänen lähipiiriinsäkin. Äitini on kova käskemään minua laittamaan kännykän pois. Vaimoni käyttää asiassa hieman värikkäämpää kieltä.
Naked Capitalism, erinomainen talousblogi muuten, kirjoitti joku tovi sitten Twitterin vaikutuksista kommunikaatioon.
“I have a second issue with Twitter, and mobile communications generally, I can’t control how they are used, but I see them as having a corrosive effect on interpersonal relations.
It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised.”
Myös Marginal Utilityn Rob on pohtinut viimeaikoina Twitteriä ja Facebookkia. Hän jatkaa Naked capitalismin pohdintaa sosiaalisen median vaikutuksista ystävyyteen:
“It’s easier to manage friendships online and treat friends as our fans than it is to make the mundane efforts of actually being friends with them—scheduling time to spend with them and actually being present with them without multitasking. “
Jo pelkkä tiedon valtava valinnanmahdollisuuksien määrä ahdistaa. Mutta entä jos kirjoitusten aiheetkin ovat “tyypillisiä uutisia”: valtioiden omanedun tavoittelua, kriisejä, irtisanomisia, ilmastonmuutosta, poliitikkojen saamattomuutta ja pedofilian uhreja? Ei ihminen tarvitse tällaista tykitystä! Ei netistä, eikä muistakaan medioista.
Tavallisen pulliaisen ei oikeastaan tarvitsisi lukea kuin yksi viikottainen uutisliite viikossa saadakseen tarvittavan tietämyksen maailman menosta – siinäkin olisi varmasti jo liikaa.
Ei minun tarvitse tietää kuinka Pohjois-Korea tänään jallittaa muuta maailmaa ydinaseuhalla. Tieto ei paranna minun päivääni mitenkään. Ahdistavat uutiset, joihin ei voi itse vaikuttaa, saattavat tosin toimia syynä juoda toinen tuoppi, ostaa kymmenennet kengät ja käpertyä sohvalle tuijottamaan TV:n sirkushuveja.
Anxietyculture epäilee ahdistelu-uutisten ajavan jopa yhteiskunnallista päämäärää:
“There are strong vested interests in keeping public anxiety at a high level. Anxious people make good consumers – they tend to eat and drink compulsively, need more distractions (newspapers, TV, etc) and more external buttressing of their fragile self-image through lifestyle products and status symbols.”
Oheinen Ed4Wb:n video pohtii olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto ongelmien välttämiseen. Viisaus on kokonaisvaltaista ymmärtämistä siitä mikä on hyväksi. Myös YLE:n Opinportista löytyy mieenkiintoisia infotulvaa käsitteleviä videoita ja muuta materiaalia.
Video – Information Deformation
Olen miettinyt viime viikkoina erilaisia keinoja levätä. Tämä on hiekkalaatikkokeskusteluiden perusteella yleinen pohdinnan aihe myös muissa lapsiperheissä. Tehokkain keino on tietenkin nukkuminen, mutta kattoon tuijottelu tulee varmasti hyvänä kakkosena.
Milloin sinä maltoit tutkia puolituntia olohuoneesi katon kuvioita näytön tuijottelun sijaan? Entä lukea kirjaa tietokoneen tai TV-näytön tuijotuksen sijaan?
Nyt tämä poika siirtyy sohvalle lukemaan Tom Hodginsonin How to be free:tä ja painuu sitten pehkuihin uneksimaan sinisiä ajatuksia.
