Comments on: Maksat maataloustukea noin 500 € vuodessa

By: jounikjuntunen

jounikjuntunen — Wed, 05 Aug 2009 16:05:42 +0000

Ensin pitäisi laskea se hehtaarimäärä joka me yleensäkin tarvittaisiin monipuoliseen ruokatuotantoon omavaraisuustasolla. Ylimenevä metsäksi vaan. Sen jälkeen tulisi löytää ne “oikeat” viljeltävät normaalioloihin.

Maidontuotantoa tuetaan kun…., vastaus voi löytyä hallituskoalitiosta.

By: sampsa

sampsa — Wed, 05 Aug 2009 12:22:14 +0000

Mielenkiintoinen idea, siis riittäisi että pidämme pellot auki mutta ei niin väliä millä? Perinteiset niityt olisivat miellyttävä vaihtoehto.

Soininvaarakin kirjoitti noista tuista. Hyvä huomio oli mm. se, että huoltovarmuuden vuoksi ei tietenkään tueta ylituotantoa. Miksi maidontuotantoa nyt siis tuetaan?

http://www.soininvaara.fi/2009/07/24/maataloust...

http://www.soininvaara.fi/2009/07/30/tunteita-n...

By: jounikjuntunen

jounikjuntunen — Wed, 05 Aug 2009 11:30:52 +0000

Tärkeä aspekti on huoltovarmuus. Emme voi antaa peltojemme metsittyä. Kysymys on sitten siitä mitä pelloilla kannattaa kasvattaa, jotta ne tarvittaessa saadaan tuottamaan nopeasti ruokaa.

Maataloustuki tai “elintarvikehuoltovarmuustuki” tulisi maksaa puolustusmenoista.

By: jounikjuntunen

jounikjuntunen — Wed, 05 Aug 2009 10:05:42 +0000

Maidontuotantoa tuetaan kun…., vastaus voi löytyä hallituskoalitiosta.

By: sampsa

sampsa — Wed, 05 Aug 2009 06:22:14 +0000

Mielenkiintoinen idea, siis riittäisi että pidämme pellot auki mutta ei niin väliä millä? Perinteiset niityt olisivat miellyttävä vaihtoehto.

Soininvaarakin kirjoitti noista tuista. Hyvä huomio oli mm. se, että huoltovarmuuden vuoksi ei tietenkään tueta ylituotantoa. Miksi maidontuotantoa nyt siis tuetaan?

http://www.soininvaara.fi/2009/07/24/maataloust...

http://www.soininvaara.fi/2009/07/30/tunteita-n...

By: jounikjuntunen

jounikjuntunen — Wed, 05 Aug 2009 05:30:52 +0000

Tärkeä aspekti on huoltovarmuus. Emme voi antaa peltojemme metsittyä. Kysymys on sitten siitä mitä pelloilla kannattaa kasvattaa, jotta ne tarvittaessa saadaan tuottamaan nopeasti ruokaa.

Maataloustuki tai “elintarvikehuoltovarmuustuki” tulisi maksaa puolustusmenoista.

By: cat

cat — Wed, 22 Jul 2009 10:28:45 +0000

be entertained

By: sampsa

sampsa — Tue, 21 Jul 2009 06:02:07 +0000

Kiitos Katri upeasta historian kertauksesta ja mielenkiintoisista linkeistä. Edes minä en tiedä ihan kaikkea, pahoittelen aiheuttamani mieliharmin johdosta

“…samalla höpöttäen, kuinka tärkeää omavaraisuus on ja kuinka se koko järjestelmä oli meidän oma etumme. Kuluttajalle kaikki tuli kuitenkin pirun kalliiksi. Rahaa pantiin valtavia määriä heikosti kannattavaan tuotantoon ja tuotteet myytiin pilkkahinnalla ulkomaille….” ei ole paljon järjestelmä kehittynyt.

Onkohan maataloustuesta kirjoittaminen muuten yhtä varma tapa saada kommentteja kuin perussuomalaisten kritisoiminen? Asia kiinnostaa kaikkia anonyymejä kommentoijia.

By: K. Suikka

K. Suikka — Tue, 21 Jul 2009 04:20:10 +0000

Etkö ole kuullut vai kuunnellut

Jos historia ja yhteiskuntaoppi on jäänyt muiden kiireiden vuoksi vähemmälle, voin koettaa paikata aukkoa. Vaikka vastasit jo itse retoriseen kysymykseesi, täsmennän hieman yksityiskohtia jotka aina tunnutaan unohtavan kun puhutaan maatalouden ”tuettomuudesta” ennen EU:ta.

Ennen EU:ta Suomessa oli useita järjestelmiä joiden avulla kotimainen maatalous oli kannattavaa; mm. tullimuuri, hinnanerokorvaus ja vientituki.

Tullimuurilla estettiin ulkomaisten tuotteiden tulo Suomeen joko kokonaan tai tehtiin se niin kalliiksi, ettei tuotteita kannattanut tuoda. Suomalainen meni kaupaksi, kun muuta ei ollut. Oli maksettava mitä pyydettiin tai nähtävä nälkää.

Hinnanerokorvaus maksettiin teollisuudelle sen mukaan, mitä teollisuus oli maksanut viljelijöille. Maailmanmarkkinahinta esimerkiksi kasviöljylle oli 2,95 mk/kg vuonna 1993. Koska teollisuus maksoi kotimaiselle viljelijälle 9,40 mk/kg, korvasi valtio erotuksen 6,45 mk/kg. Tulli säädettiin korkeammaksi kuin hintojen ero, joten kilpailua ei ollut. Jos kotimainen hinta nousi, nostettiin tullia ja hinnanerokorvausta.

Ajatuksena oli, että suomalainen elintarvike olisi “kilpailukykyinen” maailmalla kalliista alkutuotannosta huolimatta ja samalla näennäisesti halpa kuluttajalle. Turhaan tarkkuuteen ei ollut tarvetta, valtiokonttori piti siitä huolen; oli aivan sama mitä teollisuus maksoi, sillä se sai aina eron valtiolta omien laskelmiensa perusteella. Koska teollisuus sai katteen jokaisesta kilosta, sen kannatti kannustaa viljelijöitä lisäämään tuotantoa reiluilla hinnoilla. Homma ohjautui siis päin prinkkalaa hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Business oli varmaa liian varmaa teollisuudelle ja erittäin houkuttelevaa tuottajalle. Mutta kallista kuluttajalle.

Järjestelmän seurauksena syntyi mm. voivuoria, joita yritettiin ensin pakkosyötää kansalle ja vietiin lopulta vientituella maailmalle samalla höpöttäen, kuinka tärkeää omavaraisuus on ja kuinka se koko järjestelmä oli meidän oma etumme. Kuluttajalle kaikki tuli kuitenkin pirun kalliiksi. Rahaa pantiin valtavia määriä heikosti kannattavaan tuotantoon ja tuotteet myytiin pilkkahinnalla ulkomaille.

Alla olevassa linkissä on keskustelua aiheesta järjestelmän viime metreiltä, jolloin tulevan EU-jäsenyyden tuomat muutokset olivat jo tiedossa. Järjestelmä tulisi häviämään, joten sitä ei enää tarvinnut puolustella ainoana oikeana totuutena; puolitoista vuotta myöhemmin koko järjestelmää ei enää ollut. Muutaman minuutin lukemisella saa kohtuullisen käsityksen mistä oli kyse:

http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_K...

Suomessa ei siis idylliseen ”perhetila-aikaankaan” voinut viljellä ilman tukia, ne vaan maksettiin eri reittiä.

Toinen blogi aiheesta:
http://pseudonyymi.blogspot.com/2008_06_22_arch...

Ja kattava, joskin osin vanhentunut kuvaus koko nykyisestä mielettömyydestä:
http://www.lintukoto.net/agora/kirjoitus.php?id...

By: sampsa

sampsa — Mon, 20 Jul 2009 23:08:46 +0000

Kulutusjuhla julkaisi katkelman jutustani. Kiitos siitä. Käy lukemassa myös siellä käyty keskustelu: Kulutusjuhla - suomalainen maksaa maataloustukea noin 466 euroa vuodessa