Kasvimaan sato tallessa – katetta kehiin
Kävimme tänään kaivamassa vuoden viimeisen sadon. Palsternakat olivat pulskistuneet ruutuviljelypenkissä ensipakkasilta suojassa. Saimmepa vielä muutaman retiisin ja porkkanankin maisteltaviksi.
Tämän vuoden sato oli mahtava. Kaikkea tuli yli äyräiden. Kesäkurpitsoiden ja porkkanoiden kanssa meinasimme joutua ihan pulaan. Jaoimme satoa tutuille pitkin kesää.
Ruutuviljely onnistui myös hienosti. Mikäli kesäkuu olisi ollut lämpimämpi, olisimme saaneet varmasti useammankin sadon korjattua.
Pienkasvihuone oli myös hyvä kokemus. Kurkut kasvoivat ja kasvoivat. Kylmäkellarissa odottaa parikymmentä etikkakurkkupurkkia. Tomaatit ovat haastavia kasvatettavia, ja munakoisot eivät sovi ainakaan minun kasvimaalleni. Ne ehtivät vain kukkia. Tomaatit otin sisään kypsymään. Etanoilta suojaan.
Koska kesä on joutilaan kulta-aikaa, ei sitä viitsisi käyttää rikkaruohojen kitkemiseen ja mullan muokkaukseen. Yritän saada aikaan kaivuuvapaan kasvimaan. Sen pitäisi onnistua kateviljelyn avulla. Kateviljely on hidasta puutarhanhoitoa parhaimmillaan.
Kateviljelyn idea on pitää maaperä jatkuvasti suojattuna, katettuna. Näin syksyllä, kun maa on käännetty, se peitetään katteella: ruoholla, heinällä ja muulla eloperäisellä puutarhajätteellä. Keväällä kate siirretään käytäville lahoamaan lisää. Näin maaperä lämpenee nopeammin.
Kesällä, kun siemenet on istutettu, kasvimaan penkit peitellään taas katteella. Kate suojaa maaperää ja estää rikkakasvien villiintymistä. Eli suomeksi vähentää tarvetta kastella maata ja nyppiä rikkaruohoja.
Oma kasvimaani on aika savinen, joten joudun todennäköisesti odottamaan täysin maanmuokkausvapaata viljelyä vielä kolme vuotta. Multaisemmat maat saattavat kuohkeutua kaivuuvapaiksi jo vuodessa. Kuulostaa hyvältä.
Kesä oli hieno. Tervetuloa talvi.
