Pikkujoulujen aikaan
Pikkujoulut ne vasta on hauskoja. Kokoonnutaan isolla porukalla leikkimään, natustamaan piparia ja ruokailemaan. Joku uskaltaa aloittaa joululaulun, ja kohta totiset suomalaiset laulavat ravintolassa Joulupukkia. Marraskuun harmaus katkeaa päiväksi. Illalla tanssitaan ja lauletaan lisää. Joku voittaa palkinnon päivän leikeistä. Ja juodaan olutta ja viiniä. Reilustikin ehkä.
Seuraavana päivänä juhlat palailevat mieleen. Krapula saa miettimään josko se viimeinen tonttuleikki olisi kannattanut jättää esittämättä. No ei tietenkään olisi. Ilman tonttuilua elämä olisi marraskuun harmaata ja kuka sellaista kaipaa? Katso vaikka ulos – tylsää ja koleaa.
Pikkujoulun jälkeisenä päivänä sain lohdutusta Omar Khaijamin teksteistä.
“Ennen kuin kuolema saa meidät kiinni,
ennen kuin sielumme repäistään irti,
istutaan nurmelle. Juodaan päivä tai kaksi,
ennen kuin nurmea kasvaa haudallamme.”
Kuva c Adriaen van Ostade, nähtävillä Koffin taidemuseossa
