Avautumista Kööpenhaminasta ja ilmastonmuutos-ahdistuksesta
Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.
Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.
Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.
Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.
Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?
“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”
Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.
Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.
Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.
- Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
- Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
- Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
- Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.
Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).
On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.
Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.
En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.
Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.
Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.
Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.
Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.
Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:
- Vaihda uusiutuvaan energiaan
- Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
- Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
- Säästä rahaa
Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.
- Tim Kasser: After Copenhagen
- Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
- We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
- Hullun huoneentaulu
- How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
- Kokemuksia Kööpenhaminasta
- Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
- Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi
Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.
