Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 1
Today we Google ourselves to see what the world knows about us; tomorrow we’ll just watch the ads. – Mandatory Social Networking
Facebook alkoi ottaa minua viimeviikolla päähän samoista syistä kuin Googlekin. Tuntuu, että netti on muuttunut viime vuosien aikana monimuotoisesta ympäristöstä muutaman suuren yrityksen showksi. Netti on kehittynyt tässä mielessä huonompaan suuntaan. Inhimmilliset ihmisten näköiset lähipalvelut katoavat keskusliikkeiden jyrätessä markkinat itselleen.
Nämä muutamat netin keskusliikkeet, kuten kaupan keskusliikkeetkin, ovat tietojemme perässä. Vastapalveluksi ne tarjoavat halpaa makkaraa tai ihkun käyttöliittymän. Sen sijaan, että nettipalvelut vaivautuisivat kuitenkaan maksamaan intiimitiedoistamme bonuksia ja plop-plop-plussapisteitä, ne odottavat saavansa tietomme ilmaisiksi. Se kun on olevinaan maksu siitä, että saamme pitää yhteyttä ystäviimme. On se kumma, että siitäkin pitää nykyään maksaa. Marginal Utilityn Rob on jo pitkään pitänyt sosiaalisen median käyttöä ilmaisena työnä.
Viimeviikolla kynnykseni ylittyi yksityisyydensuojan alasajon huipentuessa naamakirjan Like-naviskaan. Like-nappula tallentaa netissä liikkumisesi Facebookin tietokantoihin.
Monelle tuntuu olevan se ja sama tallentaako joku ihmisten elämää. “Sehän on kuin kahvilassa rupattelua. Voihan joku kuvata sinut sielläkin.” Itse en kävisi vapaaehtoisesti kahvilassa jonka omistaja valokuvaa ja nauhoittaa asiakkaiden keskustelut myydäkseen ne eteenpäin voitolla. Kahvittelun sijaan pitäisin omistajaa perverssinä. Samasta syystä olen jättänyt myös plussakortit hankkimatta.
Joku kirjoitti, että Google tietää meistä jo enemmän kuin mitä kertoisimme terapeutille. Netissä ei vaihdeta vain mukavia aurinkoisen päivän kuulumisia kavereiden kanssa. Palveluiden tarjoajat saavat tietoonsa ihmisverkostot, ystävät, perheenjäsenet, poliittiset mielipiteet, seksuaaliset mieltymykset, muut mieltymykset, ostoskäyttäytymisen, asiat joista ei pidetä…. Antaisitko nämä tiedot yhden tahon käyttöön? Valtion? Äitisi? Amerikkalaisen yhtiön? En minäkään.
Joku toteaa, että ei kaikkea pidäkään jakaa netissä. Ei tietenkään. Se, että joudun pelkäämään kirjoittamista ja mielipiteeni julkituomista on kuitenkin niin huolestuttava ilmiö, että asiaan tulee puuttua.
Näen palveluiden keskittymisen netin huononemisen keskeisimmäksi syyksi. Jos netti on keskittynyt, niin se voidaan myös uudelleen hajauttaa.
- Ensitöikseni siirsin syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin.
- Väänsin Facebookin yksityisyysasetukset tappiin.
- Poistin “jaa facebookissa”-kirjanmerkkaimen selaimestani ja
- otin tavaksi kirjautua ulos Facebookista.
Veikkaan, että jo näillä muutoksilla naamakirjan käyttöni vähenee siinä määrin, että voin pian poistua palvelusta kenenkään sitä huomaamatta. Itseasiassa poistumistani tuskin huomattaisiin nytkään muuten kuin pienenä ahdistuksena jonka ihmiset kokevat kun huomaavat kaveriverkostonsa pienenevän. “Apua, mitä tein väärin! Miten voisin olla taas suosittu?”
Mitä muita keinoja olisi hajauttaa nettiläsnäoloa?
Kuva nyysitty kohtuudella ffffoundista
