Onko korkeampi hyvinvointi liikaa pyydetty? « Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta

Onko korkeampi hyvinvointi liikaa pyydetty?

utopia_haave_toiveet_onnellisuus

“Ole realisti. Vaadi mahdotonta.”

Olen hämmästellyt kuinka erityisesti vasemmistopiireissä vierastetaan kansalaisten hyvinvoinnin parantamista. Toiveet kansalaisten onnellisuuden nostamisesta ja vaatimus sen asettamisesta politiikan ytimeen tyrmätään sanomalla, että ihmisillä ei mene Suomessa hyvin. Daaa-a, pitäisikö asiaan juuri siksi paneutua?

Suomessa ollaan perinteisesti tyytyväisiä vähään ja kaikki niellään mitä tarjotaan. Onko tosiaan liikaa pyydetty jos haluaisi verorahojen vastineeksi yhteiskunnan, joka tukisi onnellisempaa elämää? Pitäisikö tyytyä vähempään?

Mikä on tarpeeksi hyvinvointia jota enempää ei tulisi vaatia? Tulisiko ihmisten todella tyytyä elämään jota voi juuri ja juuri sietää? Tulisiko ihmisten tyytyä työpaikkaan, tv-viihteeseen ja pitää suunsa kiinni? Hämmästyttävää ihmisten toiveiden ja utopioiden lannistamista.

Yhteiskunnan muut toimijat kuten elinkeinoelämä uskaltavat yhä vaatia mahdottomia ja saavat tahtonsa läpi. Kuka edustaisi kansaa ja vaatisi hyvinvoinnin ja onnellisuuden asettamista kilpailukyvyn ja tehostamisen edelle?

Kansanedustajatko?

Kansa?

Kuva cc xomiele

Kerro ystäville:

Tämä postattiin Wednesday, June 9th, 2010 klo 22:27 aihepiiriin politiikka, yhteiskunta. Voit seurata tämän postauksen kommentteja tilaamalla sen RSS 2.0 syötteen. Voit kirjoittaa juttuun kommentin, tai linkittää sen omalle sivullesi.

Lisää kirjoituksia samoista aiheista:

xomiele

Hello!
Thank you for using my image in your article. I wanted to color correct it for you. When I did I broke your link. Sorry about that. You can link again to the image here: http://www.flickr.com/photos/xomiele/4651412970

Thank you again. I blogged your article here:
http://xomiele.blogspot.com/

Best wishes!
sampsa

Thank you for the notice and for the striking picture!
Martti Tulenheimo

Tätä liippaa läheltä EU:n 9-kohtainen kriteeristö köyhyyden mittaamiseksi.

Listalla olevista asioista nousee mieleen tarvittaisiinko elintasoa mittaamaan jonkinlainen "käänteinen lista". Sellainen, jonka myötä yksilö voisi samastua ajatteluun, että maailma on täynnä asioita, joita hänellä on varaa olla ilman.

Tarpeet ovat tietysti aina subjektiivista, mutta sosiaalinen erottautuminenhan toimii niinkin päin, että kun riittävän moni alkaa pitää esimerkiksi tupakointia tietyllä tapaa ei-toivottavana asiana, tupakointi vähentyy ihmisten keskuudessa. Siten entinen elintasoa symboloiva tapa muuttuu stigmaksi.

Tässä piilee tietysti elitismin vaara, mutta eikö ole elitismiä puhtaimillaan pitää esimerkiksi televisiota merkkinä elintasosta? Kun elintaso määrittyy mahdollisuutena olla ilman jotakin, se saa aivan uusia sisältöjä.

Onnellisuus on merkittävä osa hyvinvointia. Niin kauan kuin vaikkapa tupakointi lasketaan kategorisesti hyvinvointia lisääväksi tekijäksi, hyvinvointi on määritelty todella oudosti.
sampsa

Hauska ajatus tuo käänteinen lista. Se voisi olla hyvä työkalu juuri uuden statuksen luonnissa. Olen itsekin tykästynyt tuohon röökipropagandaesimerkkiin. Se toteutettiin hienosti kun saatiin ihmiset polttamaan ja kun heidät saatiin lopettamaan. Se siitä itsenäisestä ajattelusta. Käytin esimerkkiä viimeksi eilen Vision onnellisuustalous-semmassa. Pointsit Vihreille :)

Kun olisi kunnon mainonta-/propagandamyllytykseen tarvittavat rahat niin saisi ihmeitä aikaan. Nykyinen propagandahan pitää meidät tiukasti kulutusoravanpyörässä. Uusimmassa Voimassa oli muuten huolestuttava pikku-uutinen, jonka mukaan jotkin mediatalot eivät hyväksy kulutuksen vastaisia mainoksia julkaisuihinsa edes rahalla.

Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta