Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Julkaisimme WWF:llä puolivuotta valmistelemamme palmuöljypisteytyksen tulokset. Pisteytimme 59 merkittävintä eurooppalaista palmuöljyä käyttävää elintarvike- ja kosmetiikkayhtiötä niiden vastuullisuuden perusteella.

Suomalaiset elintarvikeyhtiöt eivät tulosten perusteella ole paljon korvaansa lotkauttaneet sademetsien tuholle. Eniten pisteitä kerännyt suomalaisyhtiö SOK sai vain 10,5 pistettä 29:stä. Surkeimmin pärjäsi ekomerkeistään tuttu Raisio.

Raisio sai 1 pisteen! Ei paljon Eloveena-tyttöä naurata, ainakaan tämä selityksen maku.

“…WWF:n mukaan Raision olisi pitänyt vastata kyselyyn joka tapauksessa.

– Testissä mitattiin myös sitä, onko aiemmin toimittu vastuullisesti ja miten toimittiin pisteytystä tehdessä, jolloin Raisio on valmistanut kasvirasvoja, WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa huomauttaa. [puhumattakaan siitä, että Raisio jatkaa Keiju-margariinien myyntiä vielä jatkossakin]

Hirvonen kuittaa arvostelun sillä, että WWF:n parin vuoden takaisessa selvityksessä Raisio pärjäsi hyvin…”

Kuitataanpa Raision väite kaksi vuotta sitten tapahtuneella:

“Tänään julkaistu raportti “Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä?” osoittaa, että suomalainen elintarviketeollisuus on pääosin piittaamaton asiasta…

…On hälyttävää, että 21 yritystä ei edes vastannut kyselyyn, vaikka emme julkista yritysten yksityiskohtaisia vastauksia, ja vain kaksi on ilmaissut tuottajalle kiinnostuksensa tuotantotapojen vaikutuksiin”, sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF Suomesta. “Palmuöljyn tuotanto saadaan vastuulliseksi vain, jos ostajamaat ja -yritykset vaativat sitä.”

WWF on luvannut olla kertomatta kuinka huonosti kukin suomalaisyritys pärjäsi pari vuotta sitten. Jos Raisio kuitenkin kokee pärjänneensä silloin paremmin kuin nyt, niin miksi se on muuttanut toimintaansa vastuuttomammaksi? Erikoista ympäristövastuunkantoa eikö? Antaisitko tästä kymmenen pistettä ja yhtiön ekomerkin?

Toisinkuin suomalaiset kilpailijansa, Unilever pärjäsi pisteytyksessä hyvin mikä todistaa, että yritys toimii hyvänä esimerkkinä ympäristövastuunhoidossa muille yrityksille.

Unileverin margariini on Floraa ja Raision Keijua.

Bloggasin pisteytyksen tuloksista ja siitä mitä sinä voit asian suhteen tehdä WWF Suomen Villi Planeetta blogissa. Ehdit vielä kuunnella Radio Suomen erinomaisen jutun aiheesta Yle Areenassa. Palmuöljyasia alkaa 3 minuutin jälkeen.

Rupattelin viime viikolla radiossa myös soijasta YLEX:n sivumakuohjelmassa: onko soijan syönti ekoteko vai epäteko?

Niin ja perjantaina kerroimme suomalaisten Stora Enson ja vuorostaan tehtaita Suomessa lakkauttavan UPM:n puuhista etelän nopeakasvuisilla puuplantaaseilla.

Tällaisia mietteitä täällä syyslomalla.

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut juhlistaa Porkkanamafian 1-vuotispäiviä, istuttaa kukkasipuleita, pohtia energiapuunkorjuuta, nauttia johtajatason seurasta Pohjois-Savossa, kääntää kasvimaata, ihastella porkkanoiden kirkasta oranssia, blogata työstä ja hyvinvoinnista, niittää, ihailla ensimmäisiä askelia, aloittaa päivän sirkuksella ja vetää kansalaisjournalismikurssin. Hienot kaksi viikkoa siis.

Olettehan jo huomanneet WWF:n uuden Villi Planeetta blogin? Kulutusviidakon rohkaisemina WWFläiset rohkaistuivat avaamaan ovet ja ikkunat ammolleen. Työkavereilla on hyviä juttuja ja paljon. En uskalla sanoa, että olen yllättynyt vaan, että tiesinhän minä Käykää lukemassa ja kommentoikaa.

Ja kaikkihan ostavat tämän perjantain ruuat ja juomat Porkkanamafian hulabaloo tunnelmissa!

Facebookissa kaveri pakkasi tavaraa laatikoihin ja uhkasi vapauttaa kirjansa. Olen tehnyt samaa itse viime kuukausina. Pakannut stuffia laatikoihin ja kuskannut ne kirppiksille tai UFFiin. Kirjani ovat lehahdelleet vapauteen Bookcrossingin seuraamina. Lasten lelut kiertävät muovipussillisen kuukausivauhdilla meiltä kavereiden muksuille. Huonekalut vähenevät ja asunto avartuu.

Viime viikkoina olen pohtinut muutaman postauksen viikkovauhdilla elämän tärkeimpiä asioista (Melko suureellista). Tavara ei ole yksi niistä. Vehmas Assemblyn blogiin on kertynyt jo hyvä kokoelma ajatuksia hyvän elämän perusteista kuten ajasta, nykyhetkestä, työstä ja siitä kuinka elää onnellisempaa elämää.

Tavara ei ole tie onneen. Myös Marikoo pohti tavaran ja onnen suhdetta tällä viikolla. Tavara sitoo meitä. Olen ollut muutaman kerran pidemmällä reppumatkalla, ja kotiin palattuani tavara on aina ahdistanut. Mihin ihmeeseen tarvitsen laatikollista haarukoita ja veitsiä? Elinhän juuri neljä kuukautta ilman ainuttakaan.

Tavara omistaa meidät. Tavarasta luopuminen sen sijaan vapauttaa. On hieno tunne kun uskaltaa päästää irti tavarasta. Milloin viimeksi tarvitsit jotain kellarista tai kaapin ylimmältä hyllyltä? Myy turha roina pois, joku tarvitsee niitä sinua enemmän. Vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.

Video – George Carlin puhuu “Stuffista”

Kuva cc Peggy Archer

Blogiani ja Twitter-päivityksiäni seuranneet ovat huomanneet, että puuhaan kaikenlaista vapaa-ajallani. Toimitan Pohjois-Haagan kotisivuja, koordinoin aluefoorumia, hoidan kasvimaata, keinun ja leikin lasten kanssa ja nukun päiväunia. Kesällä ostin huuliharpun.

Vapaa-aikani on osa elämääni siinä missä työaikanikin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nautin työstäni suunnattomasti. Kutsumustyö voi viedä helposti mennessään niin, että muu elämä jää paitsioon. Minulle meinasi käydä näin muutama vuosi sitten.

Olen siitä lähtien treenannut keinoja joilla voin elää hyvää elämää kokoajan. En halua rajoittaa huumaavia flow:n tunteita vain työpaikalle. Monet nykyisistä vapaa-ajanpuuhistani ovat harkittuja tapoja parantaa omaa hyvinvointiani.

Omaa onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan voi parantaa hyvin erilaisin keinoin.  Keinot riippuvat ihmisestä ja hänen elämäntavoitteistaan.

Olen onnistunut parantamaan omaa hyvinvointiani toteuttamalla psykologian ja filosofian meille tuottamaa tietoa hyvästä elämästä. On olemassa kaikille yhteisiä tapoja parantaa hyvinvointia. Eräs niistä on sosiaaliset kontaktit ja ystävyyssuhteet, rakkautta unohtamatta. Olen kirjoittanut blogissani myös joutilaisuudesta, hidastamisesta, mikä ei sinällään ole keino vaan seuraus siitä, että tietää mihin keskittyä elämässään. Aion vastedeskin viettää entistä parempaa elämää ja opetella uusia tapoja saada hymy kasvoille.

Koska saamme tyydytystä muiden ihmisten kanssa oleskelusta, on vain järkevää parantaa hyvinvointia yhdessä. Perustin elämisen opettelua varten toiminimen, Vehmas Assembly, jonka parissa toivon jakavani uusia kokemuksia teidän kanssanne.

Tarkoitukseni on jatkaa kirjoittamista hyvinvoinnista ja keinoista parantaa omaa elämää. Lisäksi aion järjestää silloin tällöin kokoontumisia ja pikakursseja hyvästä elämästä ja keinoista joilla tukea omaa hyvinvointia.

Kurssiaiheet valitaan siten, että minun, yhteistyökumppaneiden ja osallistujien hyvinvointi paranee kursseille osallistuisen myötä. Se paraneeko elämänlaatusi kirjoituksiani lukemalla, riippuu siitä saavatko ne sinut toimimaan. Lukeminen ei auta, elämää tulee elää.

Ensimmäinen pikakurssi on muuten aikataulutettu lokakuun alkuun. Muista tilata Vehmas Assemblyn blogi ja lisätä Vehmas Twitter-seurattavien joukkoon.

Kuva cc dotbenjamin

kuten aina tarvitsen kaksi viikkoa rentoutuakseni, pojan kanssa on kiva heitellä palloa, kimalaisia on tänä vuonna enemmän, kasvimaa alkaa pursuta ruokaa, Tammisaaressa on liikaa autoja, keskustaan ei tarvitse mennä, oikeastaan leikkipuisto-koriskenttä-kasvimaakolmiosta ei tarvitse poistua, uutisia ei kannata seurata, lomalla säästää rahaa, omanmaan pottuja ei voita mikään ei edes omanmaan porkkana, luen arkisin liian vähän, kirjoittaminen on välillä vaikeaa, yrityksen perustaminen on helppoa ja että lapset kasvavat nopeasti.

Alla herkkuja kasvimaalta. Arvioni mukaan tulen kantamaan palstalta kotiin noin 15 suurta kesäkurpitsaa, 18 kiloa perunoita, salaattia, salaattia ja salaattia, viisi kiloa porkkanoita, kilon retiisejä, seitsemän litraa punaviinimarjoja ja viisi litraa mustaviinimarjoja sekä papuja, herneitä ja hyvässä lykyssä kurkkuja, tomaatteja ja munakoisoja. Niin ja kukkasia vaimolle, of course. Mikä mukavinta kasvit kasvaa puutarhatuolilla maailmaa kummastellessakin.

Kuinkas teillä? Onko mukavaa?