Facebookissa kaveri pakkasi tavaraa laatikoihin ja uhkasi vapauttaa kirjansa. Olen tehnyt samaa itse viime kuukausina. Pakannut stuffia laatikoihin ja kuskannut ne kirppiksille tai UFFiin. Kirjani ovat lehahdelleet vapauteen Bookcrossingin seuraamina. Lasten lelut kiertävät muovipussillisen kuukausivauhdilla meiltä kavereiden muksuille. Huonekalut vähenevät ja asunto avartuu.

Viime viikkoina olen pohtinut muutaman postauksen viikkovauhdilla elämän tärkeimpiä asioista (Melko suureellista). Tavara ei ole yksi niistä. Vehmas Assemblyn blogiin on kertynyt jo hyvä kokoelma ajatuksia hyvän elämän perusteista kuten ajasta, nykyhetkestä, työstä ja siitä kuinka elää onnellisempaa elämää.

Tavara ei ole tie onneen. Myös Marikoo pohti tavaran ja onnen suhdetta tällä viikolla. Tavara sitoo meitä. Olen ollut muutaman kerran pidemmällä reppumatkalla, ja kotiin palattuani tavara on aina ahdistanut. Mihin ihmeeseen tarvitsen laatikollista haarukoita ja veitsiä? Elinhän juuri neljä kuukautta ilman ainuttakaan.

Tavara omistaa meidät. Tavarasta luopuminen sen sijaan vapauttaa. On hieno tunne kun uskaltaa päästää irti tavarasta. Milloin viimeksi tarvitsit jotain kellarista tai kaapin ylimmältä hyllyltä? Myy turha roina pois, joku tarvitsee niitä sinua enemmän. Vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.

Video – George Carlin puhuu “Stuffista”

Kuva cc Peggy Archer

Hitaasti tehdessä elämä kevenee ja työnlaatu paranee kun kykenee keskittymään olennaisiin asioihin antamatta hälyn häiritä. Hitaus liittyy myös onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Hitautta voi antaa joululahjaksi.

Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on hitautta parhaimmillaan. Asteittainen siirtyminen korkeamman palkan tavoittelusta lisääntyneeseen vapaa-aikaan olisi pehmeä ratkaisu liikakulutuksen tuomiin ympäristöongelmiin.

Poliitikot voivat joko tukea tätä yhä useamman haavetta nauttia sosiaalisista suhteista muovikrääsän ostamisen sijaan tai pyrkiä estämään hyvinvoinninkasvua. Nykyisen hallituksen ajalta löytyy useita surullisia esimerkkejä onnellisuuden estotoimista. Tällaisia toimia ovat olleet esimerkiksi kauppojen aukioloajan vapauttaminen ja pitkä lista muita päätöksiä.

Joululomalla aion rauhoitua lueskelemaan hitaan kasvun taloudesta, steady statesta (deli) ja jännittää josko Joulupukki muistaisi minua Soininvaaran “Vauraus ja aika” kirjalla.

Voit lukea lisää hitaasta elämästä blogissani tai tutustua keräämiini linkkeihin aiheesta.

Financial Timesissa oli toissapäivänä mukava kolumni hidastamisesta:

When today’s teenagers are in their forties, there is no reason why they shouldn’t decide to enjoy their increased prosperity by working less instead of earning more. Rather than being twice as rich as their parents, they could be no richer but start their weekends on Wednesday afternoon. If this were a gradual process, mass unemployment would not result. People would simply earn less, spend less, wear a few more second-hand clothes and spend more time reading or going for walks. This would be perfectly possible. We are rich enough already.

Monet yksinkertaiset stressiä nitistävät neuvot on luettavissa myös ilmaiseksi hänen blogissaan. Näistä on hyvä aloittaa: Everything you want to know about simplifiying your life

Tärkein sääntö on: “Mieti mikä on tärkeää, keskity siihen ja karsi loput”

Lue lisää hidastamisesta

The Power of Less Video from Leo Babauta on Vimeo.

Keskeinen kysymys artikkelissa on: kuinka jatkuvaa kasvua tavoittelevasta talousjärjestelmästä irtaudutaan pienimmin yhteiskunnallisin häiriöin?

Kysymystä pohjustetaan kuvaamalla rajattoman kasvun saamaa vankaa sijaa ajatusmaailmassamme ja siinä kuinka maailmaa johdetaan ja hallitaan. Yltäkylläisyys ja kulutus on osa sitä mitä länsimaiset ihmiset ovat. Menestys mitataan mahdollisuutena ostaa lisää luonnonvaroja hallintaansa. Olivat ne sitten taulutelevisioita, pihvejä tai tontteja.

For the past 250 years, the industrialized world has expanded and thrived on an escalating volume of material transferred from environments into commerce, manu- facturing, construction, and agriculture. The raw stuff of the planet made growth possible, and growth, in turn, reshaped the way people thought about themselves, their communities, and the human condition itself.

Rajattoman kasvun ajatus on vanhaa perua. Se toimi uudisraivaajien talousjärjestelmässä jossa maata riitti. Tuolloin tuotantoa rajoitti vain työläisten puute. Nykyäänkin kasvun rajojen ongelmaan etsitään vastausta työn tehostamisesta uudella teknologialla. Ajatellaan, että siirtymällä tehokkaampaan tuotantoon jossa vähästä tehdään enemmän kasvua voidaan jatkaa kuten aiemminkin.

Artikkelin nimi viittaa kesannointiin. Luonto tarvitsee lepoa tuottaakseen. Pelto kesannoidaan ja annetaan pusikoitua, sillä aikaa kun viljellään toista aluetta. Kalakantojen annettaan levätä kalastamalla muilla selillä. Perinteinen kesantotalous toimi luonnon uudistumiskyvyn rytmissä. Nykyinen talousjärjestelmä ei siedä kesannointia. Lepääminen tarkoittaa nykyajattelussa laiskaa rahaa joka ei kasva jatkuvaa voittoa.

Bill McKibbenin kirjassa Deep Economy, pohditaan keinoja irtautua jatkuvan kasvun mallista. Perimmäinen kysymys liittyy jatkuvan kasvun tarpeellisuuteen. Mikä on tarpeeksi? Mikä on riittävä elintaso ihmisten onnellisuudelle? Kirjoittajan mukaan perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen kasvu alkaa mennä metsään.

The point is not that growth has caused depression and anxiety, writes Mc Kibben, “only that it didn’t alleviate them.”Growth should meet basic needs because these really do create happiness, but beyond that, it fails to deliver.

Tämän perusteella voidaan vetää johtopäätös, että kaikki perustarpeiden ylimenevä omaisuus on turhaa. Tutkimusten mukaan perhe, ystävät, muut sosiaaliset kontaktit, itsensä kehittäminen, liikunta ja aktiivinen elämä ovat tehokkaita onnellisuuden kasvattajia.

McKibbenin mukaan BKT-ajattelusta johtuen emme huomaa kuinka kansantuotteen kasvattamisesta vientituloilla aiheutuu suurempaa haittaa kuin hyötyä. Esimerkkinä hän käyttää Kiinan ympäristön tuhoutumista länsimaiden kulutustavaroiden tuottamiseksi. Kasvu ei enään paranna hyvinvointia vaan heikentää sitä. Ratkaisuksi McKibben tarjoaa paikallistaloutta joka tuottaisi mahdollisimman suuren osan kulutuksestaan itse. Hän katsoo, että näin ihmiset kantaisivat paremmin vastuunsa ympäristöstä.

Nobelin talouspalkinnon saanut Robert Solow pitää kapitalistista nolla-kasvuyhteiskuntaa mahdollisena, “mikäli länsimaalaiset alkavat tulevien vuosikymmenien aikana ajatella, että kasvusta on enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi tavoittelevat onnellisuutta toisin kuin nykyään.” Kasvavat ympäristöongelmat ja hupenevien luonnonvarojen hallinnasta johtuvat konfliktit voisivat saada ihmiset sijoittamaan tuotannon tehostumisesta saadun hyödyn esimerkiksi vapaa-ajan lisäämiseen. “Systeemi joka ei kykene olemassaoloon pysähtyneessä tilassa ei ole luonnollinen.”

Löytyisiköhän Slow-liikkeestä ratkaisuja hyvän epämaterialistisen elintason saavuttamiseksi?

Talousjärjestelmän tulisi haketua takaisin luonnon uudistumiskyvyn rytmiin ja pysyä siinä. Suurin ongelmamme on meidän määrämme. Vuonna 2050 ihmisiä tulee olemaan 50% nykyistä enemmän. Ihmiset kuluttavat luonnonvaroja nykyisin 1,25 maapallon edestä, suomalaiset kuluttavat kuin maapalloja olisi 4,25. Vuoteen 2050 mennessä joudumme vähentämään kulutustamme hyvin radikaalisti jotta syntyville ihmisillekin riittäisi ruokaa. Väestönkasvun nopeus mitätöi liian varovaiset kulutuksen rajoitukset joita on alkanut näkyä.

The U.N. projects that the number of humans will increase by 36 percent between now and 2050, to around 9 billion. Rising population will offset any savings from improved efficiency and any reduction in per-capita consumption. As the advocacy group World Watch has pointed out, even if Americans were to eat a fifth less meat per capita by 2050, total U.S. meat consumption would be 5 million tons greater in 2050 simply because there will be more people.

Mikäli haluamme välttää täyden katastrofin, meidän tulee hyvin nopeasti keksiä järjestelmä jolla jaamme tuon luonnon vuotuisen uudistuskyvyn keskenämme. Ellemme keksi menetelmää niin se löytyy itsestään todennäköisesti sillä keinolla jolla valtiot nykyisinkin sopivat riitatilanteet.

Industrial society is roughly 250 years old: make the last ten thousand years equal to twenty-four hours, and we have been producing consumer goods and CO2 for only the last thirty-six minutes. Do the same for the past 1 million years of human evolution, and everything from the steam engine to the search engine fits into the past twenty-one seconds. If we are not careful, hunting and gathering will look like a far more successful strategy for survival than economic growth. The latter has changed so much about the earth and human societies in so little time that it makes more sense to be cautious than triumphant.

Miljardin euron kysymys: kuinka väistämättömästä muutoksesta tehdään mahdollisimman kivuton? Hyväksyisivätkö ihmiset perustarpeiden ylittävän kulutuksen rajoittamisen. Leikkaus ei välttämättä olisi niin kivulias kuin kuvitellaan. Lämmittäminen ja energiantuotanto tulisi ajatella uusiksi samoin liikkuminen ja ruokavalio. Työaikoja kannattaisi lyhentää liian palkan ja kuluttamisen välttämiseksi. Lisääntyneellä vapaa-ajalla voisi kasvattaa onnellisuutta itseään kehittämällä ja läheisten kanssa oleskelemalla. Niin ja Hulluja Päiviä ei järjestettäisi, mutta sehän olisi vain helpotus.

Mitä mieltä olet, kykenevätkö ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan hyvin nopeasti vai tulisiko valtioiden pakottaa heidät tähän? Vai onko kysymys turha koska muutos on väistämätön?

Lisää aiheesta:
Maailman ylikulutuspäivä
Kauppojen aukiolosta kiireettömyyteen
Kontit ja maailmantalous
Kulutus-aiheesta

Muualla:
Fear of fallowing:The specter of a no-growth world
Deep Economy Google Booksissa
New Economics Foundation
Slow movement Wkipediassa

Nykyään alle 400 neliön kaupat saavat olla auki sunnuntaisin ympäri vuoden. Sitä suuremmat pitävät ovet auki sunnuntaisin joulumyynnin aikoihin ja kesälomilla. Tällä on onnistuneesti kyetty säästämään ne vähät lähikaupat mitä vielä on säästettävissä. En ymmärrä mitä sekavuutta nykykäytännössä on. Jos olet niin onnekas, että kotisi lähellä on yhä useita erikokoisia kauppoja niin tiedät varmasti mikä niistä on auki joka sunnuntai. Ne pienet lähikaupat ovat auki, Prismat ovat kiinni.

Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää parhaillaan aukiolojupakkaa. Tarkastuksen alla on mm. työllistävä vaikutus. Ruotsissa tuo vaikutus on ollut pieni. Itse uskon, että sunnuntai-aukiololla saataisiin työllistettyä muutama määräaikainen-osa-aikainen opiskelija. Kätevä tapa pilata heidän viikonloppunsa.

Tästä päästäänkin viimeiseen perusteluun vapaille aukioloille: ihmisten kiireeseen. Jossain mättää aika pahasti jos ihmiset tekevät niin pitkää työpäivää, että he eivät ehdi ostaa ruokaa. Surkein ratkaisu tähän olisi pidentää ihmisten työviikkoa vielä yhdellä työpäivällä varsinkin kun se johtaa säännöllisesti epäsäännölliseen työaikaan. Oikea tapa ratkaista tämä ongelma olisi vähentää ihmisten kiirettä.

Tulisiko työaikoja lyhentää? Itse nauttisin enemmän pitkistä viikonlopuista perheen kanssa tai seitsemän tunnin päivistä kuin sunnuntain maito-ostoksista. Kaupassa ehtisi käydä hyvin töiden jälkeen kello 15.00 tai maanantaivapailla. Kansantalous ja työnantajatkin tykkäisivät jos sunnuntaisin nukuttaisiin shoppailun sijaan.

Carl Honore ihmettelee kirjassaan Slow – elä hitaammin sitä kuinka ihmiset eivät ole vieläkään saavuttaneet jo 1700-luvulla varmana pidettyä laiskottelun aikakautta. Työntehokkuus on kasvanut, ihmisten tulotaso on kasvanut mutta samalla myös työaika on kasvanut. Miksi emme lyhennä työaikaa sen sijaan, että valitamme kauppojen aukiolosta?

Carl Honore tulee Helsinkiin 27.9. puhumaan hitaasta elämästä ja hitaasta työstä. Asiasta löytyy tietoa myös alla olevasta Carl Honoren TED-talk -videosta, SlowPlanetista, Zenhabitista [2] ja wikipediasta. Ainakin Soininvaara ja SKP ovat edistäneet työajan lyhentämistä Suomessa.