…A toy factory’s workers were laid off, given a month’s severance pay, and told to leave company premises. But things didn’t go as the factory’s management had planned.

Instead, the day turned violent. Disgruntled former employees smashed windows and computers, the police were called to remove them, and as darkness fell, a police car was overturned and three laid-off workers ended up in hospital… SKY: Chinese Economy Faces Darker Days

FAO, YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö julkaisi eilen vuosittaisen maatalousraporttinsa. Tänä vuonna raportin teemana on biopolttoaineet. FAO kokoaa raportissa viimeaikaisia tutkimuksia ja arvioi mm. biopolttoaineiden käytön edistämiseksi käytettyjä politiikkoja, tuotannon ympäristövaikutuksia ja tuotannon vaikutuksia elintarvikemarkkinoihin.

Tarjosin viime kesäkuussa lehdille vieraskynäkirjoitusta ruoanhintojen nousun syistä ja biopolttoaineista. Tekstiä ei tuolloin julkaistu mutta tässä muutamia ajatuksia aiheesta.

Suurimmat syyt ruokakriisiin ovat IATP:n mukaan pitkään jatkuneet teollisuusmaiden maatalous- ja vientituet, jotka laskivat maataloustuotteiden hintoja vuosikymmenien ajan. Maatalouteen ei investoitu eikä menetelmiä kehitetty huonon kannattavuuden vuoksi. Matalien hintojen vallitessa kehittyvien maiden viljelijöillä ei ollut varaa parempiin viljelymenetelmiin ja pellot köyhtyvät joutomaiksi. YK katsoo viljelymaiden köyhtymisen erääksi vakavimmista ympäristöuhista. Noin 40% maapallon viljelyalasta on köyhtynyttä.

Maatalousvaltaisten köyhien maiden vientitulot laskivat markkinahintojen mukana ja samanaikainen länsimaiden harjoittama ruuandumppaus ajoi kehittyvien maiden viljelijät pois markkinoilta. Yhä pienenevästä budjetista täytyi käyttää yhä suurempi osa ruuan maahantuontiin. Tämä ruokakriisin rakenteellinen syy on ollut tiedossa jo kauan.

Mikä sitten laukaisi ruokakriisin juuri nyt? Eräs tärkeä syy on maissin markkinahinnan nopea kohoaminen, joka nosti nopeasti myös muiden karjanrehujen hintaa. USA nostitukiaisten vauhdittamana maissietanolin tuotantomäärät räjähdysmäistä vauhtia. Noin 95% maailman biopolttoainetuotannosta on juuri yhdysvaltalaista maissietanolia joka sattuu olemaan myös tehottomin päästöjen vähentämisessä. Maissin halpavienti esim. Meksikoon loppui kuin seinään. Yhdysvaltalaiset viljelijät siirtyivät soijanviljelystä maissin viljelyyn mikä nosti soijan hintaa. Amatson alkoi tuhoutua kiihtyvällä vauhdilla kun brasilialaiset raivasivat nyt kannattavaa soijapeltoa sademetsiin.

Öljyn hinta nousi samanaikaisesti, mikä lisäsi tuotannonkustannuksia. Huonot satovuodet, vientikiellot ja markkinakeinottelu pahensivat erityisesti riisin ja vehnän hinnannousua.

Kesäkuussa kirjoittamani teksti loppuu näin:

“Vaikka EU:n [biopolttoaineiden kestävyys-] kriteeristöä on ehdottomasti yhä tiukennettava, pitää WWF EU:n aloitetta hyvänä ensiaskeleena kohti vastuullisuuden edellyttämistä kaikelta maataloustuotannolta. Biopolttoainetuotanto ei saa aiheuttaa haittaa luonnolle tai ihmisille. WWF katsoo, että samaa vastuullisuutta tulee vaatia kaikelta biomassan tuotannolta. Luonto kärsii kestämättömästä viljelystä biomassan loppukäytöstä riippumatta. Laajamittainen ja nopea bioenergiatuotannon kasvu on ollut eräs tekijä ruoan hintojen nousulle ja muodostanut uuden vakavan uhan maailman sademetsille, mutta se ei merkitse sitä, että biopolttoaineiden hallittu ja vastuullinen tuotanto ei voisi vähentää köyhien valtioiden kasvavia öljymenoja, lisätä maatalousinvestointeja kehittyvissä valtioissa ja köyhtyneillä joutomailla, luoda työpaikkoja, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja siirtää jo kehitettyjä vastuullisen tuotannon menetelmiä myös muun maa- ja metsätalouden käyttöön. EU:n tulisi suunnata biopolttoainepolitiikkansa näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Bioenergiasektorin kehitys on herättänyt uuden kiinnostuksen maailman maankäyttöä, maataloutta ja vastuullisia maatalousmenetelmiä kohtaan.”

Eilen julkaisemassaan kattavassa raportissa FAO kehoittaa:

“Biofuel policies and subsidies should be urgently reviewed in order to preserve the goal of world food security, protect poor farmers, promote broad-based rural development and ensure environmental sustainability”

Paras tapa vähentää liikenteen päästöjä on tietenkin liikenteen vähentäminen eri keinoin ja sähköistäminenkin auttaa. Lisää juttua aiheesta WWF:n sivuilla täällä ja täällä sekä tietenkin blogissani voi lukea lisää biopolttoaineista ja maataloudesta.

Kommentit aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita.

Raha on syynä myös siihen, miksi palmuöljyn tuotantoa lisätään peltopinta-alaa kasvattamalla sademetsien kustannuksella eikä muita alueita hyödyntämällä tai hehtaarisatoisuutta parantamalla. Plantaasien tieltä kaadetusta puusta saa nopean pikavoiton yhden rungon maksaessa jopa 300 dollaria.

Mitä jos ostajat ja kuluttajat eivät enään suostuisi ostamaan ja käyttämään palmuöljyä jonka vuoksi on hakattu sademetsiä, tuhottu ympäristöä ja aiheutettu sosiaalista hätää ja tuottajavaltiot huolehtisivat kestävästä maankäytön suunnittelussa jossa myös metsillä ja paikallisilla on paikkansa?

Palmuöljyn vastuullisesta tuotannosta hyötyisivät kehittyvät tuottajavaltiot kun luonnonvaroja käytettäisiin niiden uudistumisen rajoissa. Tulo olisi pitkäaikaista. Ympäristö ja lajit, ilmastosta puhumattakaan hyötyisivät kun plantaasien tieltä ei kaadettaisi enään arvokkaita metsiä.

Viljelijät hyötyisivät paremmista viljelymenetelmistä joiden avulla he saisivat jopa kolminkertaistettua satonsa olemassa olevilta pelloiltaan. Paikalliset saisivat pitää asuinalueensa ja saisivat puhdasta juomavettä myös jatkossa.

Maataloussektori ja maailman ruuantuotanto parantuisi kun jo hakattuja tai hylättyjä joutomaita opittaisiin ottamaan takaisin viljelykäyttöön ja vastuulliset viljelymenetelmät saataisiin levitettyä muille maatalouden sektoreille.

Euroopassa kuluttajat hyötyisivät sillä heidän ei tarvitsisi lopettaa jokapäiväistä, palmuöljyä sisältävien tuotteiden kuten saippuoiden, kosmetiikan ja ruoan käyttöä.

Minä ainakin haluan kauppani hyllylle vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä.

Öljypalmuplantaasien leviäminen on suurin suora syy Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoon ja sen vakavuuden vuoksi tuhon lopettaminen vaatii useita eri keinoja aina valtioista, viljelijöihin, rahoittajiin, välittäjiin, jalostajiin, jälleenmyyjiin ja kuluttajiin. Suomessa yhtiöiden tulisi siirtyä käyttämään vain vastuullista palmuöljyä.

WWF Suomi vetoaa tässä kuussa kaupan keskusliikkeisiin: Keskoon, SOK:n ja Tradekaan jotta löytäisit kauppasi hyllyltä enemmän ja helpommin vain vastuullisia sademetsäystävällisiä tuotteita. WWF julkaisi asiasta tännän tiedotteen otsikolla: Kaupan keskusliikkeiden ympäristöstandardit eivät takaa trooppisten tuotteiden vastuullista tuotantoa.

Voit lähettää oman vetoomuksesi hiirenklikkauksella täältä!

Lue lisää palmuöljystä WWF:n sivuilta. Suosittelen erityisesti Elintarviketeollisuus-raporttia. Huffington Postissakin oli hiljakkoin pääosin paikkaansa pitävä palmuöljykirjoitus.

Kuva: CC  Mike Iowe

Kontit ovat niitä luotaantyöntävän näköisiä teräslaatikoita joita näkee satamissa. Oletko ajatellut Metrolla Kalasataman ohi kiitäessäsi, että nuo toistensa päälle pinotut laatikot ovat mullistaneet maailmantalouden?

Kontti on maailman käytetyin kuljetusväline. Miksi? Koska konttikuljetus on halpaa. Lenkkariparin saa kuskattua Kiinasta Suomeen muutamalla kymmenellä sentillä. Helsingistä Espooseen samat lenkkarit saa lähetettyä postina 13 eurolla. Tavaroiden kuljetus onkin tuplaantunut viimeisten 25 vuoden aikana. Noin 90% kaikesta tavarasta on joskus ollut kontissa.

Konttien käyttö yleistyi 50-luvulla jolloin niiden uskottiin hyödyttävän New Yorkia tehden tavaran kuljetuksen Etelä-osavaltoihin edulliseksi. Kuten Arvo Tuomisen Kontti-dokumentissa tuotiin konkreettisesti esiin kontit kulkevat nykyään kovin eri suuntaan. Konttien ansiosta tavaraa kannattaa tehdä kaukana kulutuspisteestä. Kuljetushan on lähes ilmaista.

Neljäsosa konteista täytetään Kiinassa josta ne lähetetään kulutusmaihin. USA:n satamista laivoihin lastataan lähes yksinomaan tyhjiä kontteja. Raha kulkee samaan suuntaan kuin tyhjät kontit mikä näkyy hyvin alla olevasta Yhdysvaltojen kauppatasetta kuvaavasta kuvasta (80-luvun vaje johtui Japanin kaupasta ja sitä seurannut Kiinan kaupasta). USAn ja Kiinan kauppatase on epätasapainossa – sanovat amerikkalaiset.

Yhdysvaltalaiset ostavat siis tuotteita Kiinasta. Talouden apätasapainoa lisää merkittävästi se, että tämä kulutus tapahtuu pitkälti velaksi. Tämän vuoden aikana tuo velkapommi on alkanut räjähtää. Yhdysvallat on tällä hetkellä maailman velkaantunein maa. Kiinalla on maailman eniten ylijäämää. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Kiina ja Japani omistavat lähes puolet USAn ulkomaanvelasta. He ovat yksinkertaistettuna lainanneet yhdysvaltalaisille rahaa jotta nämä voisivat ostaa lainaajiltaan lisää tavaraa.

Mistäköhän ne Kalasataman kontit tulivat ja mihin ne jatkavat matkaa? Voit seurata yhden kontin matkaa vuoden ajan BBC:n kartalla. Tällä hetkellä tämä viskiä täynnä oleva boksi seilaa Portugalin edustalla.

Laivaliikenne tuottaa kaksikertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin lentoliikenne.

Kuva: CC Tim Cayne

Kävin tiistaina Keravan kaupungin kanssa esittelemässä Haukkavuoren perintömetsää toimittajille. Metsässä on aina mukavaa. Sää suosi, tikat napsui ja heleän keltaiset haavan lehdet suhisi.

Muihin hommiin viikolla kuului mm. kaupan keskusliikkeiden ympäristövastuun selvitystä lokakuun sankaritekoa varten, Borneon kenttähankkeen hallinnointia, tiedotteen tekoa ja EU:n energiabiomassa-järjestelmän kommentointia.

Porkkanamafian sähköpostilistalla ja Jaiku-kanavalla käy kuhina. Homma alkaa olla hyvin kasassa huomista illanviettoa varten. Puolet kaikesta tempauksen aikana käytetystä rahasta laitetaan Juttiksen energiaparannuksiin. Virittelin eilen Porkkanamafian kotisivua. Lisäsin sinne myös videosoittimen josta voi seurata huomisen tempausta suorana lähetyksenä.

Parhaat katselupaikat on tietenkin Juttutuvassa jonne voi saapua kello 18.30. Itse vietän huomisen iltapäivän Vanhalla Megapolis2023-tapahtumassa (jossa on myös porkkanaherkkua) ja johdatan muiden ryhmäläisten kanssa minikulkueet klo 18.00 sieltä Juttikselle. Nähdään siellä!

Viikon sitaatti:

Minä pojalle parranajaon jälkeen: kato onko isillä nyt siistit kasvot?
Poika: tyttö

Pidimme aamupäivällä sadetta Iso-Mummolla ja ehdin leikin tuoksinnassa lukea päivän Hesarin. Oikeastaan luin vain pääkirjoitussivun, josta löytyy tänään useita mielenkiintoisia aiheita. Fred Mutesa kirjoittaa vieraskynässä Kiinan ja Afrikan valtioiden suhteista, nimetön Sanoma-toimittaja mainitsee Ruandan suorat syytökset Ranskan osallisuudesta maan kansanmurhaan ja Lehtomäki juttelee ilmastotalkoista.

Kaksi ensimmäistä kirjoitusta herättivät ajatuksia ja kysymyksiä. Katsotaan herättäisivätkö ne sinussakin kommentointi-intoa. Provosoidaanpa hieman…

Kehitysapu ja lainat ovat pitkään olleet se ainoa oikea tapa tukea köyhien valtioiden kehitystä. Kehitysavun kritisointi on tietyissä valistuneissa piireissä tabu. Tämä siitäkin huolimatta, että (pelkällä) kehisyhteistyöllä ei olla saatu nostettua valtioita köyhyydestä.

Taloudellisesti köyhän ja vauraan erottaa toisistaan raha. Kuinka rahaa sitten tehdään? Antamalla sitä jotakin esim. korkoa tai kauppasuhteita vastaan vai tekemällä kauppaa? Kuinka sinä teet rahaa, otatko mielummin lainaa, työkkäritukea vai teetkö töitä? Minkä näistä vaihtoehdoista uskot olevan sinulle pidemmän päälle “kehittävintä”?

Länsimaat ovat yhä Afrikan valtioiden tärkeimpiä kauppakumppaneita, mutta Kiina on viime vuosina kirinyt Afrikan investoinneissaan Länsimaita kauhistuttavalla tavalla. Kauhistus ei johdu investointien määrässä kuten Mutesa kirjoittaa:

…Kiinan vaikutusvallan kasvu Afrikassa on saanut viime aikoina runsaasti huomiota. Tosiasiassa Kiina ei suinkaan hallitse Afrikan taloussuhteista leijonanosaa.

Vuoteen 2006 mennessä Afrikkaan oli tullut runsaat 800 kiinalaisyritystä, joista sata oli keskisuuria tai suuria valtio-omisteisia yhtiöitä. Vuoden 2005 lopussa näiden investoinnit olivat noin 650 miljoonaa euroa, mikä on vain pieni osa ulkomaiden 19 miljardin kokonaisinvestoinneista Afrikkaan. Valtaosasta vastasivat Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat.

Aasian tiikereiksi kutsuttujen maiden joukossa Kiinan osuus Afrikan-investoinneista oli Singaporen, Intian ja Malesian luokkaa. Esimerkiksi Intia investoi Sudanin ja Nigerian öljyvaroihin Kiinaa enemmän. Malesia hallitsee Afrikan mineraalintuotannon investointeja…

Länsimaita hirvittää Kiinan tapa käydä kauppaa. Se ei sanele kauppakumppaneilleen ehtoja kuinka sen tulisi vastineeksi hallita valtiotaan. Näin ilmaistuna tuo kauhistelu vaikuttaa jopa kolonialistiselta. Miksi kauppakumppanin tulisi voida päättää toisen politiikasta? Eikö voisi ajatella, että joko käyt kauppaa tai sitten et?

Asia saa hieman lihaa luiden ympärille kun mietitään tulisiko kansaa sortavia hallituksia tukea. Olisi katastrofi jos Suomi antaisi kehitysyhteistyövaroja esimerkiksi Mugaben hallitukselle. Mutta tulisiko Suomen käydä kauppaa Zimbabwelaisten yritysten kanssa? Käyvätkö suomalaiset kaivosteollisuusyritykset muuten tällaista kaupaa? Onko kaupankäynnille ja investoinneille asetettu ehtoja? En ole varma.

Missä menee raja, että valtiolle voidaan myöntää kehitysmäärärahoja. Mitkä ovat ne kriteerit jotka valtion politiikan tulee länsimaan silmissä täyttää? Oletetaan, että Zimbabwe ei täytä ehtoja. Täyttääkö Kiina? Täytyykö kohdemaan yritysten lobata länsimaiden vaatimaa politiikkaa hallitukselleen, jotta ne saisivat käydä kauppaa länsimaisten yritysten kanssa? Huh huh, onpa paljon kysymyksiä.

Sanoma-toimittaja anonymous mainitsi Ruandan suorat ja välilliset syytökset Ranskan osallisuudesta Ruandan kansanmurhaan. Kansanmurhaa voidaan pitää oikeutetusti YK:n ja muun kansainvälisen yhteisön häpeäpilkkuna.

Kritisoin opiskeluaikana erästä tahoa tämän kanssakäymisestä Kiinan kanssa. Olin tuolloin juuri lukenut Philip Gourevitchin kirjan Huomenna meidät ja perheemme tapetaan, jossa käy ilmi Ranskan tuki tutsien silpomiseen yllyttäneelle hutuhallitukselle. Opiskelijan kaikkitietävällä uholla pohdin onko sama tapahtumassa nyt Kiinassa. Länsimaat syyttävät Kiinaa kansan sortamisesta varovasti silloin kun se ei vaaranna kauppapoliittisia suhteita ja kotimaisten yhtiöiden toimintamahdollisuuksia Kiinassa. Mikäli Puolue saa joskus kilpailijan tai tilalle astuu toinen Puolue. Tullaanko länsimaita syyttämään mahdollisista vallanvaihdon levottomuuksista? Ruanda syyttää nyt Ranskaa. Syyttävätkö afrikkalaisvaltiot tulevaisuudessa kaiken sallivaa Kiinaa?

Mutesa jatkaa:

“…Kiinan vastikkeeton avustuspolitiikka herättää monissa Afrikan maissa suurempaa innostusta kuin länsihallitusten ja monenvälisten rahoittajien ehdollinen apu. Afrikkalaisjohtajat kokevat Kiinan antavan heille enemmän tilaa määrätä oman maanosansa kehityksestä…”

Kysyivätköhän nämä afrikkalaisjohtajat opposition mielipidettä?

Otsikoin tämän jutun ennen kirjoittamisen aloittamista “kauppaa kehityksellä, kehitystä kaupalla?”. En ole varma kirjoitinko aivan otsikonmukaista tekstiä saati vastasinko yhteenkään minua askarruttaneeseen kysymykseen, mutta uusia kysymyksiä kirjoittaminen ainakin herätti.

Mitä mieltä sinä olet? Tulisiko köyhiä valtioita kannustaa kaupankäyntiin sallimalla esim. väliaikaiset suojatullit tai tullivapauksia vai tulisiko kehityskeskustelu rajata jatkossakin satunnaisesti stetsonista valitun 0,7% kehitysmäärärahan tavoitteluun ja sen kohdentamisesta keskusteluun? Tulisiko länsimaiden ja Kiinan antaa vastikkeetonta tukea vai vaatia hyvää hallintoa vastineeksi? Tulisiko yksityisille investoinneille asettaa samat kriteerit kuin kehitysavulle?

Ai niin, toivotan onnea kaikille Olympiaurheilijoille heidän päättäjiensä politiikasta piittaamatta. Politiikka ei mielestäni sovi Olympialaisiin. Siinä vaiheessa kun isot miehet eivät enään saa leikkiä ja juosta pallon perässä keskenään, koska poliitikot kiukuttelee on syytä huoleen. Taidankin avata television ja katsoa kuinka eri kansat juhlivat sulassa sovussa kisojen avajaisia.

Lisää aiheesta netissä:

• Mutesa:Kiinan ja Afrikan yhteys tiivistyy, mutta suhde ei ole ongelmaton – HS
• Rwanda accuses France of genocide- Aljazeera
• France denies Rwanda genocide role- Aljazeera
• Special Report: China In Africa (Part 1) ja (part 2)- Fast Company
• Artikkeleita hakusanalla China AfricaNewsissä
• Lisää lukemista aiheesta Afrigator blogiagregaatissa
• Katkelma kirjasta We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed With Our Families

Kuvat: yllä Johannesburg, CC Michael Heilemann ja alla afrikkalaisten web2.0-yritysten logoja CC whiteafrican