…A toy factory’s workers were laid off, given a month’s severance pay, and told to leave company premises. But things didn’t go as the factory’s management had planned.

Instead, the day turned violent. Disgruntled former employees smashed windows and computers, the police were called to remove them, and as darkness fell, a police car was overturned and three laid-off workers ended up in hospital… SKY: Chinese Economy Faces Darker Days

Miltähän sulava Himalaja kuullostaa. Maailman katto sulaa nimittäin vauhdilla. Sulaessaan vesi muodostaa katastrofin ainekset sisältäviä valtavia jäätikköjärviä jotka saattavat ryöpsähtää hetkenä minä hyvänsä alavirtaan kyliin ja kaupunkeihin. Ääni on varmasti pelottava.

Tulvat yleistyvät ennen kuin Etelä-Aasian ja Länsi-Kiinan mahtavat virrat alkavat ehtyä sulamisveden vähetessä. Mihin tämän valtavan vedenjakaja-alueen 1,3 miljardia ihmistä, siis noin joka viides maapallon asukkaista,  muuttaa kun ruuan ja energian tuotanto vaikeutuu?

Video – Himalaya: the roof of the world is melting

Tilannetta pahentaa vielä Etelä-Aasian ja Kaakkois-Aasian maataloudelle välttämättömän monsuunikauden muutokset. Monsuunikausi alkaa myöhemmin ja sade tulee rankkasateina tasaisen ropinan sijaan.

Video – Connecting Climate Change and Monsoon

Ruuan tuotantoa täytyisi nyt päinvastoin lisätä jotta yhä kasvava väestömäärä säilyisi hengissä. Huoh

Sulava pakastimeni tuntuu suorastaan rikosvälineeltä, puhumattakaan EU-päättäjistä jotka toistelevat Puolan ilmastonmuutoskokouksessa lämpimikseen jo löpistyjä lupauksia ilmastonmuutoksen torjunnasta. Pulinat pois ja rohkeita päätöksiä!

Pidimme aamupäivällä sadetta Iso-Mummolla ja ehdin leikin tuoksinnassa lukea päivän Hesarin. Oikeastaan luin vain pääkirjoitussivun, josta löytyy tänään useita mielenkiintoisia aiheita. Fred Mutesa kirjoittaa vieraskynässä Kiinan ja Afrikan valtioiden suhteista, nimetön Sanoma-toimittaja mainitsee Ruandan suorat syytökset Ranskan osallisuudesta maan kansanmurhaan ja Lehtomäki juttelee ilmastotalkoista.

Kaksi ensimmäistä kirjoitusta herättivät ajatuksia ja kysymyksiä. Katsotaan herättäisivätkö ne sinussakin kommentointi-intoa. Provosoidaanpa hieman…

Kehitysapu ja lainat ovat pitkään olleet se ainoa oikea tapa tukea köyhien valtioiden kehitystä. Kehitysavun kritisointi on tietyissä valistuneissa piireissä tabu. Tämä siitäkin huolimatta, että (pelkällä) kehisyhteistyöllä ei olla saatu nostettua valtioita köyhyydestä.

Taloudellisesti köyhän ja vauraan erottaa toisistaan raha. Kuinka rahaa sitten tehdään? Antamalla sitä jotakin esim. korkoa tai kauppasuhteita vastaan vai tekemällä kauppaa? Kuinka sinä teet rahaa, otatko mielummin lainaa, työkkäritukea vai teetkö töitä? Minkä näistä vaihtoehdoista uskot olevan sinulle pidemmän päälle “kehittävintä”?

Länsimaat ovat yhä Afrikan valtioiden tärkeimpiä kauppakumppaneita, mutta Kiina on viime vuosina kirinyt Afrikan investoinneissaan Länsimaita kauhistuttavalla tavalla. Kauhistus ei johdu investointien määrässä kuten Mutesa kirjoittaa:

…Kiinan vaikutusvallan kasvu Afrikassa on saanut viime aikoina runsaasti huomiota. Tosiasiassa Kiina ei suinkaan hallitse Afrikan taloussuhteista leijonanosaa.

Vuoteen 2006 mennessä Afrikkaan oli tullut runsaat 800 kiinalaisyritystä, joista sata oli keskisuuria tai suuria valtio-omisteisia yhtiöitä. Vuoden 2005 lopussa näiden investoinnit olivat noin 650 miljoonaa euroa, mikä on vain pieni osa ulkomaiden 19 miljardin kokonaisinvestoinneista Afrikkaan. Valtaosasta vastasivat Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat.

Aasian tiikereiksi kutsuttujen maiden joukossa Kiinan osuus Afrikan-investoinneista oli Singaporen, Intian ja Malesian luokkaa. Esimerkiksi Intia investoi Sudanin ja Nigerian öljyvaroihin Kiinaa enemmän. Malesia hallitsee Afrikan mineraalintuotannon investointeja…

Länsimaita hirvittää Kiinan tapa käydä kauppaa. Se ei sanele kauppakumppaneilleen ehtoja kuinka sen tulisi vastineeksi hallita valtiotaan. Näin ilmaistuna tuo kauhistelu vaikuttaa jopa kolonialistiselta. Miksi kauppakumppanin tulisi voida päättää toisen politiikasta? Eikö voisi ajatella, että joko käyt kauppaa tai sitten et?

Asia saa hieman lihaa luiden ympärille kun mietitään tulisiko kansaa sortavia hallituksia tukea. Olisi katastrofi jos Suomi antaisi kehitysyhteistyövaroja esimerkiksi Mugaben hallitukselle. Mutta tulisiko Suomen käydä kauppaa Zimbabwelaisten yritysten kanssa? Käyvätkö suomalaiset kaivosteollisuusyritykset muuten tällaista kaupaa? Onko kaupankäynnille ja investoinneille asetettu ehtoja? En ole varma.

Missä menee raja, että valtiolle voidaan myöntää kehitysmäärärahoja. Mitkä ovat ne kriteerit jotka valtion politiikan tulee länsimaan silmissä täyttää? Oletetaan, että Zimbabwe ei täytä ehtoja. Täyttääkö Kiina? Täytyykö kohdemaan yritysten lobata länsimaiden vaatimaa politiikkaa hallitukselleen, jotta ne saisivat käydä kauppaa länsimaisten yritysten kanssa? Huh huh, onpa paljon kysymyksiä.

Sanoma-toimittaja anonymous mainitsi Ruandan suorat ja välilliset syytökset Ranskan osallisuudesta Ruandan kansanmurhaan. Kansanmurhaa voidaan pitää oikeutetusti YK:n ja muun kansainvälisen yhteisön häpeäpilkkuna.

Kritisoin opiskeluaikana erästä tahoa tämän kanssakäymisestä Kiinan kanssa. Olin tuolloin juuri lukenut Philip Gourevitchin kirjan Huomenna meidät ja perheemme tapetaan, jossa käy ilmi Ranskan tuki tutsien silpomiseen yllyttäneelle hutuhallitukselle. Opiskelijan kaikkitietävällä uholla pohdin onko sama tapahtumassa nyt Kiinassa. Länsimaat syyttävät Kiinaa kansan sortamisesta varovasti silloin kun se ei vaaranna kauppapoliittisia suhteita ja kotimaisten yhtiöiden toimintamahdollisuuksia Kiinassa. Mikäli Puolue saa joskus kilpailijan tai tilalle astuu toinen Puolue. Tullaanko länsimaita syyttämään mahdollisista vallanvaihdon levottomuuksista? Ruanda syyttää nyt Ranskaa. Syyttävätkö afrikkalaisvaltiot tulevaisuudessa kaiken sallivaa Kiinaa?

Mutesa jatkaa:

“…Kiinan vastikkeeton avustuspolitiikka herättää monissa Afrikan maissa suurempaa innostusta kuin länsihallitusten ja monenvälisten rahoittajien ehdollinen apu. Afrikkalaisjohtajat kokevat Kiinan antavan heille enemmän tilaa määrätä oman maanosansa kehityksestä…”

Kysyivätköhän nämä afrikkalaisjohtajat opposition mielipidettä?

Otsikoin tämän jutun ennen kirjoittamisen aloittamista “kauppaa kehityksellä, kehitystä kaupalla?”. En ole varma kirjoitinko aivan otsikonmukaista tekstiä saati vastasinko yhteenkään minua askarruttaneeseen kysymykseen, mutta uusia kysymyksiä kirjoittaminen ainakin herätti.

Mitä mieltä sinä olet? Tulisiko köyhiä valtioita kannustaa kaupankäyntiin sallimalla esim. väliaikaiset suojatullit tai tullivapauksia vai tulisiko kehityskeskustelu rajata jatkossakin satunnaisesti stetsonista valitun 0,7% kehitysmäärärahan tavoitteluun ja sen kohdentamisesta keskusteluun? Tulisiko länsimaiden ja Kiinan antaa vastikkeetonta tukea vai vaatia hyvää hallintoa vastineeksi? Tulisiko yksityisille investoinneille asettaa samat kriteerit kuin kehitysavulle?

Ai niin, toivotan onnea kaikille Olympiaurheilijoille heidän päättäjiensä politiikasta piittaamatta. Politiikka ei mielestäni sovi Olympialaisiin. Siinä vaiheessa kun isot miehet eivät enään saa leikkiä ja juosta pallon perässä keskenään, koska poliitikot kiukuttelee on syytä huoleen. Taidankin avata television ja katsoa kuinka eri kansat juhlivat sulassa sovussa kisojen avajaisia.

Lisää aiheesta netissä:

• Mutesa:Kiinan ja Afrikan yhteys tiivistyy, mutta suhde ei ole ongelmaton – HS
• Rwanda accuses France of genocide- Aljazeera
• France denies Rwanda genocide role- Aljazeera
• Special Report: China In Africa (Part 1) ja (part 2)- Fast Company
• Artikkeleita hakusanalla China AfricaNewsissä
• Lisää lukemista aiheesta Afrigator blogiagregaatissa
• Katkelma kirjasta We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed With Our Families

Kuvat: yllä Johannesburg, CC Michael Heilemann ja alla afrikkalaisten web2.0-yritysten logoja CC whiteafrican