Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Suomalaisten perheet ovat pienentyneet ja asunnot kasvaneet. 60-luvulla jokaisella suomalaisella oli keskimäärin 14,3 neliötä asuintilaa. Vuonna 2008 asuintilaa tarvittiin jo 38,6 neliötä per suomalainen. Yli 40 prosenttia suomalaisista asuu yksin. Luku on käsittämättömän korkea ja selittänee osaltaan kasvanutta yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja pahaa oloa.

Asuntovelka on ikävä riippakivi jolla ihmiset jumiuttavat itsensä koko elämän kestävään oravanpyörään. Yritän säilyttää valinnan vapauteni ajankäytön suhteen minimoimalla velaksi elämisen määrän. Päätöksen johdosta elän keskimääräistä ympäristöystävällisemmin. Tarvitsen tavaroilleni vain kaksi neliötä enemmän tilaa kuin mitä 1960-luvun suomalainen tarvitsi.
“Aika hyvin.”, kaverini kommentoi.
“Riippuu mittarista.”, vastasin.

Olemme törmänneet käytännön ongelmaan ympäristöystävällisessä asumisessa. Tiiviiseen asumiseen ei ole Suomessa saatavilla huonekaluja. Yritin keväällä etsiä Murphy-sänkyjen myyjää, mutta turhaan. Kuka huomaisi tämän niche-markkinan ja toisi tarjolle kohtuuhintaisia huonekaluja tulevaisuuden kaupunkiasuntoihin?

Video – Huonekaluja pieniin asuntoihin

Video – Muokattava koti Hong Kongissa

Julkaisimme eilen WWF:ssä onnellisuuspoliittisen manifestin.

Aloimme ideoimaan manifestia Demoksen kanssa viime syksynä. Talven aikana käydyt keskustelut toivat raikasta vaihtelua muuhun työhön. Tein aloitteen keskustelupaperin tekemiseksi kun huomasimme WWF:ssä, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantaminen saattaa olla ehkä paras keino pienentää omaa ekologista jalanjälkeään.

Demos oli juuri sopiva porukka kelaamaan tuoreita ajatuksia siitä kuinka poliittiset päättäjät voisivat poistaa pullonkauloja hyvinvoinnin rakentamiselta. Kuinka päättäjät voisivat nostaa hyvinvointiamme luonnonvarojen suomissa rajoissa, yhdellä planeetalla.

Onnellisuuspoliittisesta manifestista tuli mielestäni erinomainen. Demos Helsinki teki hienoa työtä hautoessaan ajatuksia suosituksiksi ja puristaessaan nämä selkeäksi ja kiteytetyksi tekstiksi. Jes!

Lue lisää manifestista:

Minun ja Ollin haastattelu Aamu-TV:ssä katseltavissa Areenassa jonkin aikaa

”Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä,”

- Onnellisuus nostettava politiikan ytimeen

“…Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua…”

- Kohti maapallolle sopivaa hyvinvointia ja onnellisuutta

“…Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan! Kaupunkisuunnittelun on oltava käyttäjälähtöistä! Julkisten rakennusten kuten koulujen käyttöastetta pitää lisätä avaamalla ne kansalaisten laajempaan käyttöön!

Siinä kolme politiikkasuositusta, joita ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö WWF ehdottavat keskiviikkona julkistetussa Onnellisuuspoliittisessa manifestissa…”

- Onnellisuus on politiikan uusi taikasana

Aiheeseen sopii myös hyvin Areenasta löytyvä keskusteluohjelma luokkayhteiskunnan paluusta: Markku Heikkinen: Tervetuloa uusi luokkajako! ja aina yhtä erinomaisen Identity campaigningin postaus: The Death of self interest fundamentalism

Omia aiheeseen liittyviä keloja unohtamatta: Vehmas Assembly – Hyvä elämä koostuu teoista

Sokea usko markkinoiden itseohjautuvuuteen on mennyttä. Samoin usko siihen, että bruttokansantuotteen kasvu parantaisi ihmisten hyvinvointia on vanhanaikaista.

Ympäristöministeri Lehtomäkikin katsoo, että bruttokansantuotteen kasvu saattaa jopa laskea hyvinvointia.

Mäkelän mukaan käynnissä olevat valtavat talouden elvytystoimet tähtäävät juuri lyhytnäköisiin voittoihin ja hallitusten elvytystoimet onkin asetettu laajasti kyseenalaisiksi. Saavutetaanko talouskasvulla niitä hyötyjä joita kansalaiset ja maapallo kaipaavat?

Planeetan resurssienkäyttö täytyy Mäkelän mukaan saada laskettua kestävälle tasolle ja ympäristön tuhoutuminen tulee pysäyttää. Päättäjiltä vaaditaan nyt rohkeutta tehdä kauas tulevaisuuteen luotaavia päätöksiä. Todelliset valtiomiehet eivät menesty iltalehtien lukijakyselyissä ja päivän gallupeissa.

Huomasithan WWF:n ja Demos Helsingin onnellisuuspolitiikkaa-blogin jossa pohditaan keinoja joilla poliitikot voivat tukea ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvua bruttokansantuotteen kasvattamisen sijaan?

Video – Timo Mäkelää haastateltiin Davoksen World Resources Forumissa syyskuussa 2009

Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

The Planet / Planeten/ Äiti maa 1/9

Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.

Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.

Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.

Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.

Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?

“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”

Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.

Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.

Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.

• Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
• Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
• Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
• Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.

Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).

On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.

Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.

En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.

Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.

Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.

Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.

Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:

1. Vaihda uusiutuvaan energiaan
2. Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
3. Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
4. Säästä rahaa

Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.

• Tim Kasser: After Copenhagen
• Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
• We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
• Hullun huoneentaulu
• How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
• Kokemuksia Kööpenhaminasta
• Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
• Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi

Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.

Jippii! Kaikkea sitä tuleekin tehtyä kun ei katsele joka ilta telkkaria. Kokosin eniten lukijoissa ajatuksia keränneistä blogiteksteistä ekirjan rungon ja laajensin tekstejä kirjana luettavaan muotoon.

Käy lukemassa mistä kirjassani on kyse ja lataa se viikonloppulukemiseksi.

Lataa ja lue ilmainen ekirja Työn hyväksikäyttö – onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Kiitos kaikille jo palautetta antaneille!

Kuva cc enggul

Minulle on suositeltu runouden lukemista. Syy tähän kehotukseen on yltiöpäinen loogisuuteni ja kaiken järkiperäinen pureksinta. Minun tulisi kuulemma oppia tuntemaan kauneutta analysoimatta sitä. Olen päättänyt yrittää. Aloitan kauneuden maailmaan tutustumisen Pablo Picasson näyttelystä Ateneumissa.

Vietin rauhalliset neljä keskipäivän tuntia tutkien Pablon töitä. Mutta ennen kuin pääsen kertomaan niistä, kerron talosta jossa taideteokset ovat. Lapset ymmärtävät meitä aikuisia paremmin, että joskus (useinkin) lahjapaketti on hienompi kuin itse paketin sisältö.

Ateneum päivystää tuulisen Rautatietorin laidalla Pohjois-Helsingin bussien rapojen roiskeessa. Ihmiset kiirehtivät sen ohi matkalla lounaalle tai yliopistolle. Katseet tarkkaavat eri suunnista kiihdyttävien autojen liikkeitä, sillä onhan kyseessä yksi Suomen hengenvaarallisimmista paikoista.

Pysähdyin Rautatietorin laidalle Ateneumia vastapäätä. Annoin katseen kohota fasadin yksityiskohtia tutkien yhä ylemmäs. Päätykolmion jumalatarta ja yksityiskohtia oli vaikea erottaa.

Rakennus

Ateneum on pyhitetty kuvataiteille. Aikansa johtava arkkitehti Theodor Höjer suunnitteli 1887 valmistuneen uusrenesanssia edustavan Ateneumin. Renensanssi oli se aika kun Eurooppa kaivoi antiikin ihanteet esiin keskiajan jälkeen.

Monet Theodorin töistä ovat helsinkiläisille tuttuja taloja kuten Kämp ja Skohan talo – eiku -  Skohan talo purettiin makkaratyyliä edustavan makkaratalon tieltä. Myös Theon suunnittelemaa Norrmenin linnaa, jossa liittoutuneiden valvontakomissiokin piti pytinkiä, pidettiin edistyksellisellä 60-luvulla aivan liian kauniina ja se korvattiin lutherilaista logiikkaa ja funktiota edustavalla sokerikuutiotyylisellä Stora Enson pääkonttorilla.

Fasadi

Pääovien yläpuolella olevat suuret rintakuvat esittävät kolmea taiteilijaa: arkkitehti Donato Bramantenia, taidemaalari Rafaelia ja kuvanveistäjä Feidiaania. He katselevat Aleksis Kiveä tuimasti.

Fasadin suuren kaari-ikkunan molemmin puolin seisoo karyatideja. Karyatidi tarkoittaa naistolppaa. Diivammin sanottuna naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennuksen palkistoa pylvään tavoin. Miksi nykyään tehdään vain tolppia?

Fasadin huipulla, päätykolmiossa, taiteen jumalatar siunaa eri taiteenalojen tuotteita. Jumalatar ja fasadin muut veistokset ovat suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin taidonnäytteitä. Carl syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti ja opetti 1800-luvun lopulla yli 40 vuoden ajan Suomessa. Tiedätkö muita taiteilijoita jotka voisivat sanoa saaneensa III palkinnon Aleksanteri II:n patsaskilpailussa vuonna 1884. En minäkään.

Liikenteen pauhusta katseensa nostava ohikulkija huomaa julkisivussa myös muita veistoksia. Nämä 16 Ville Valgrenin muovaamaa korkokuvaa esittävät joukkoa eri alojen taiteilijoita. Joukosta voi löytää mm. Rembrandtin, Michelangelon ja Engelin.

Paketti jossa Pablon työt ovat nähtävillä on upea. Avasin raskaat puuovet ja siirryin museoon.

Onko taide parempaa kun siitä saa bonuksia?

Minulla oli runsaasti aikaa. Kävin ostamassa lipun ja jätin takin ja laukun naulaan. Uusrenesanssisen museon lipunmyyjä kysyi S-etukorttia. Asiakasomistaja säästää Pablo Picasson töitä kuluttaessaan kaksi euroa tuleviin jauhelihaostoksiin. Melko brutaali osoitus nykykulttuurista.

Kummastelin myyjälle, että saako Pablo Picassostakin nykyään bonusta. Myyjä oli asiasta ylpeä ja kehui näin olleen jo jonkin aikaa. – Picasson näyttelystä saa kaksi kertaa enemmän alennusta kuin muista näyttelyistä. Olin iloinen, että myyjätär oli ylpeä työstään ja siirryin kahvioon lukemaan loppuun Daixin kirjan Picasson elämästä ja taiteesta.Tiesitkö, että Pabloa voidaan pitää yksinkertaistamisen mestarina, esineiden syvimmän olemuksen tutkijana? Siitä lisää myöhemmin.

Kuten tästäkin postauksesta huomaatte tarvitsen vielä harjoitusta taiteen kauneudessa kylpemiseen. Minulla on yhä paha tapa kaivaa esiin lisätietoa jolla saan taiteeseen lisäarvoa. Tieto tekee taiteen minulle arvokkaaksi. Pirun tieto! Sen pitäisi olla kauneus tai taiteen herättämät tunteet jotka jyrää!

Jatkan harjoituksia.