Google kertoo varastoivansa käyttäjien tietoja 18 kuukautta ennen kuin muuttaa ne jäljittämättömään muotoon. Valtiot vaativat Googlen mukaan  tällaista tarkkailutietoa käyttöönsä. Google jättää mainitsematta, että se haluaisi säilyttää tietojamme kauemmin kuin mihin yksityisyydestämme huolestunut EU suostuu.

EU taas jättää mainitsematta, että se on huolestunut yksityisyydestämme vain jos kyylänä toimii joku muu kuin se itse. Googlen pääjohtajan mukaan yhtiö antaa keräämänsä käyttäjätiedot pyydettäessä valtioiden käyttöön koska valtioilla on aseet.

Mahtaa valtiopomoja naurattaa kun me kansalaiset keskitymme räksyttämään vain Googlelle. Google on kansalaisten valvontaa rakastaville johtajille kätevä työkalu. Tiedäthän ACTA, FRA, teletietojen tallennus, Lex Nokia, internetsensuuri ja mitä seuraavaksi.

EI, EI! On aika vetää foliohatut syvemmälle päähän ja kadota.

Lataa Firefox ja lisää siihen seuraavat yksityisyyttä parantavat lisäosat:

• Scroogle hakukone
• Duck Duck Go hakukone
• Adblock Plus
• TrackMeNot
• Tor Bundle

Lue myös:

• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 1
• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 2 Hajaantukaa!

Kuva cc Anonymous9000

Nettipalveluiden keskittyminen heikentää nettiä. Netin keskusliikkeet ovat vallanneet markkinat tee-se-itse-punk-netiltä, tehden netistä sliipatun ja teollisen makuisen. Kaikki sujuu vaivatta yksillä käyttäjätunnuksilla ja muutaman yrityksen kaikille tutuilla sivuilla. Sliipattujen käyttöliittymien hintana on henkilökohtaisten tietojen luovuttaminen koukuttavampien mainosten ja valvonnan takaamiseksi. Melko halvalla lähtee.

Kaiken tiedon luovuttaminen yksittäisten tahojen haltuun on typerää. Se on typerää esimerkiksi siitä syystä, että varastoituja tietoja voidaan käyttää sinua vastaan. Se on typerää myös siitä syystä, että tietoja käytetään tällähetkellä mainosten tehokkuuden parantamiseen, niiden kohdentamiseen juuri sinun haluillesi. Hyvät mainokset tuottavat tyytymättömyyttä. Sinä taas haluat todennäköisesti olla tyytyväinen. On typerää auttaa muita tekemään sinusta tyytymätön.

Nettiläsnäolo kannattaa hajauttaa. Tietojen varastoinnista ja epämääräisestä jatkokäytöstä on syytetty ennenkaikkea Googlea ja Facebookia.

Syyttely ja kohu tuntuu välillä naurettavalta. Ihmiset uhmaavat ja puhkuvat Facebookin törkeästä käyttäytymisestä, mutta eivät uskalla deletoida profiiliaan. Tero Lehto kuvaa fiiliksiä hyvin:

Itsesuojeluvaisto sanoo, että Facebookista kannattaisi jäädä pois. Mutta koska olen jäänyt vähän koukkuun, kokeilen vielä toimivatko nykyiset asetukset. Olen kuten moni muu, luottamus on petetty jo kerran tai pari, mutta ainakin yhden uuden mahdollisuuden helposti antaa.

EI, EI! Tämä lammas hajaantuu.

• Siirrän syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin
• Käytän puhelinta. Muistatko, sellainen jolla puhutaan.
• Tapaan kavereita
• Käytän linkkien jakamiseen ja seuraamiseen sekä kuulumisten huikkailuun avointa ja profiloinnin kannalta facebookia hähmäisempää Twitteriä. Twitterin alkuun pääsee muuten @linkolan erinomaisen Twitter oppaan avulla.
• Testaan sähköposti- ja muita googlevaihtoehtoja kuten hushmailia
• Luon Facebookiin aliaksen yritystä varten ja poistun Facebookista – N-Y-T, Nyt!

Kuva cc slimmer_jimmer

Today we Google ourselves to see what the world knows about us; tomorrow we’ll just watch the ads. – Mandatory Social Networking

Facebook alkoi ottaa minua viimeviikolla päähän samoista syistä kuin Googlekin. Tuntuu, että netti on muuttunut viime vuosien aikana monimuotoisesta ympäristöstä muutaman suuren yrityksen showksi. Netti on kehittynyt tässä mielessä huonompaan suuntaan. Inhimmilliset ihmisten näköiset lähipalvelut katoavat keskusliikkeiden jyrätessä markkinat itselleen.

Nämä muutamat netin keskusliikkeet, kuten kaupan keskusliikkeetkin, ovat tietojemme perässä. Vastapalveluksi ne tarjoavat halpaa makkaraa tai ihkun käyttöliittymän. Sen sijaan, että nettipalvelut vaivautuisivat kuitenkaan maksamaan intiimitiedoistamme bonuksia ja plop-plop-plussapisteitä, ne odottavat saavansa tietomme ilmaisiksi. Se kun on olevinaan maksu siitä, että saamme pitää yhteyttä ystäviimme. On se kumma, että siitäkin pitää nykyään maksaa. Marginal Utilityn Rob on jo pitkään pitänyt sosiaalisen median käyttöä ilmaisena työnä.

Viimeviikolla kynnykseni ylittyi yksityisyydensuojan alasajon huipentuessa naamakirjan Like-naviskaan. Like-nappula tallentaa netissä liikkumisesi Facebookin tietokantoihin.

Monelle tuntuu olevan se ja sama tallentaako joku ihmisten elämää. “Sehän on kuin kahvilassa rupattelua. Voihan joku kuvata sinut sielläkin.” Itse en kävisi vapaaehtoisesti kahvilassa jonka omistaja valokuvaa ja nauhoittaa asiakkaiden keskustelut myydäkseen ne eteenpäin voitolla. Kahvittelun sijaan pitäisin omistajaa perverssinä. Samasta syystä olen jättänyt myös plussakortit hankkimatta.

Joku kirjoitti, että Google tietää meistä jo enemmän kuin mitä kertoisimme terapeutille. Netissä ei vaihdeta vain mukavia aurinkoisen päivän kuulumisia kavereiden kanssa. Palveluiden tarjoajat saavat tietoonsa ihmisverkostot, ystävät, perheenjäsenet, poliittiset mielipiteet, seksuaaliset mieltymykset, muut mieltymykset, ostoskäyttäytymisen, asiat joista ei pidetä…. Antaisitko nämä tiedot yhden tahon käyttöön? Valtion? Äitisi? Amerikkalaisen yhtiön? En minäkään.

Joku toteaa, että ei kaikkea pidäkään jakaa netissä. Ei tietenkään. Se, että joudun pelkäämään kirjoittamista ja mielipiteeni julkituomista on kuitenkin niin huolestuttava ilmiö, että asiaan tulee puuttua.

Näen palveluiden keskittymisen netin huononemisen keskeisimmäksi syyksi. Jos netti on keskittynyt, niin se voidaan myös uudelleen hajauttaa.

• Ensitöikseni siirsin syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin.
• Väänsin Facebookin yksityisyysasetukset tappiin.
• Poistin “jaa facebookissa”-kirjanmerkkaimen selaimestani ja
• otin tavaksi kirjautua ulos Facebookista.

Veikkaan, että jo näillä muutoksilla naamakirjan käyttöni vähenee siinä määrin, että voin pian poistua palvelusta kenenkään sitä huomaamatta. Itseasiassa poistumistani tuskin huomattaisiin nytkään muuten kuin pienenä ahdistuksena jonka ihmiset kokevat kun huomaavat kaveriverkostonsa pienenevän. “Apua, mitä tein väärin! Miten voisin olla taas suosittu?”

Mitä muita keinoja olisi hajauttaa nettiläsnäoloa?

Kuva nyysitty kohtuudella ffffoundista

Jippii! Kaikkea sitä tuleekin tehtyä kun ei katsele joka ilta telkkaria. Kokosin eniten lukijoissa ajatuksia keränneistä blogiteksteistä ekirjan rungon ja laajensin tekstejä kirjana luettavaan muotoon.

Käy lukemassa mistä kirjassani on kyse ja lataa se viikonloppulukemiseksi.

Lataa ja lue ilmainen ekirja Työn hyväksikäyttö – onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Kiitos kaikille jo palautetta antaneille!

Kuva cc enggul

Julkaisimme WWF:llä puolivuotta valmistelemamme palmuöljypisteytyksen tulokset. Pisteytimme 59 merkittävintä eurooppalaista palmuöljyä käyttävää elintarvike- ja kosmetiikkayhtiötä niiden vastuullisuuden perusteella.

Suomalaiset elintarvikeyhtiöt eivät tulosten perusteella ole paljon korvaansa lotkauttaneet sademetsien tuholle. Eniten pisteitä kerännyt suomalaisyhtiö SOK sai vain 10,5 pistettä 29:stä. Surkeimmin pärjäsi ekomerkeistään tuttu Raisio.

Raisio sai 1 pisteen! Ei paljon Eloveena-tyttöä naurata, ainakaan tämä selityksen maku.

“…WWF:n mukaan Raision olisi pitänyt vastata kyselyyn joka tapauksessa.

– Testissä mitattiin myös sitä, onko aiemmin toimittu vastuullisesti ja miten toimittiin pisteytystä tehdessä, jolloin Raisio on valmistanut kasvirasvoja, WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa huomauttaa. [puhumattakaan siitä, että Raisio jatkaa Keiju-margariinien myyntiä vielä jatkossakin]

Hirvonen kuittaa arvostelun sillä, että WWF:n parin vuoden takaisessa selvityksessä Raisio pärjäsi hyvin…”

Kuitataanpa Raision väite kaksi vuotta sitten tapahtuneella:

“Tänään julkaistu raportti “Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä?” osoittaa, että suomalainen elintarviketeollisuus on pääosin piittaamaton asiasta…

…On hälyttävää, että 21 yritystä ei edes vastannut kyselyyn, vaikka emme julkista yritysten yksityiskohtaisia vastauksia, ja vain kaksi on ilmaissut tuottajalle kiinnostuksensa tuotantotapojen vaikutuksiin”, sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF Suomesta. “Palmuöljyn tuotanto saadaan vastuulliseksi vain, jos ostajamaat ja -yritykset vaativat sitä.”

WWF on luvannut olla kertomatta kuinka huonosti kukin suomalaisyritys pärjäsi pari vuotta sitten. Jos Raisio kuitenkin kokee pärjänneensä silloin paremmin kuin nyt, niin miksi se on muuttanut toimintaansa vastuuttomammaksi? Erikoista ympäristövastuunkantoa eikö? Antaisitko tästä kymmenen pistettä ja yhtiön ekomerkin?

Toisinkuin suomalaiset kilpailijansa, Unilever pärjäsi pisteytyksessä hyvin mikä todistaa, että yritys toimii hyvänä esimerkkinä ympäristövastuunhoidossa muille yrityksille.

Unileverin margariini on Floraa ja Raision Keijua.

Bloggasin pisteytyksen tuloksista ja siitä mitä sinä voit asian suhteen tehdä WWF Suomen Villi Planeetta blogissa. Ehdit vielä kuunnella Radio Suomen erinomaisen jutun aiheesta Yle Areenassa. Palmuöljyasia alkaa 3 minuutin jälkeen.

Rupattelin viime viikolla radiossa myös soijasta YLEX:n sivumakuohjelmassa: onko soijan syönti ekoteko vai epäteko?

Niin ja perjantaina kerroimme suomalaisten Stora Enson ja vuorostaan tehtaita Suomessa lakkauttavan UPM:n puuhista etelän nopeakasvuisilla puuplantaaseilla.

Tällaisia mietteitä täällä syyslomalla.

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

“…Vaikka enemmistön elintaso putoaisi ja talouskasvu valuisi vain pienen eliitin taskuihin, bruttokansantuotetta tuijottamalla kaikki näyttäisi menevän hyvin.

Bruttokansantuotetta kritisoinut yhdysvaltalaistutkija Mark Anielski vitsailee, että todellinen bkt:n sankari on ihminen, joka aiheuttaa ketjupolttamisella itselleen keuhkosyövän, joutuu ketjukolariin ja riitelee oikeudessa avioerostaan. Kaikki tämä tulee kalliiksi.

Maailmanpankin mukaan taloutta kuvaavilla indikaattoreilla on kolme tehtävää: mitata varallisuutta, auttaa muotoilemaan tulevaa politiikkaa ja informoida kansalaisia siitä, miten maan taloutta on hoidettu, jotta he voivat perustaa esimerkiksi äänestyspäätöksensä tälle tiedolle…”

HS: Bruttokansantuote on sokea – Vaikka bkt nousee, hyvinvointimittarin mukaan suomalaisten elämä ei ole parantunut.

Kirjoitin aiheesta viime loka-marraskuussa useita kirjoituksia:

“…Suomessa hyvinvointi ei ole seurannut BKT:n kasvua 80-luvun lopun jälkeen. Hyvinvointimme on heikennyt 90-luvun alusta lähtien pientä viime vuosien kasvua lukuunottamatta. Toisin sanoen vaikka Suomi on entistä rikkaampi olemme onnettomampia kuin 80-luvulla…”

- Suomen hyvinvointi laskenut 90-luvulta lähtien

“…Yksinkertistettuna voi todeta, että 90-luvun alussa terveyspalveluita supistettiin samalla kun alijäämäistä taloutta heräteltiin suurilla velkasummilla ja alhaisemmalla verotuksella…”

- Oliko Suomi 80-luvulla nykyistä rikkaampi?

“…McKibbenin mukaan BKT-ajattelusta johtuen emme huomaa kuinka kansantuotteen kasvattamisesta vientituloilla aiheutuu suurempaa haittaa kuin hyötyä. Esimerkkinä hän käyttää Kiinan ympäristön tuhoutumista länsimaiden kulutustavaroiden tuottamiseksi. Kasvu ei enään paranna hyvinvointia vaan heikentää sitä….”

- Kuinka jatkuva kasvu pysäytetään?

Kirjoitin ennen lomille lähtöä WWF:n Kulutusviidakko-blogiin muutamia juttua ajastuksella julkaistaviksi. Tässä osa niistä ja muutama muukin ajatus:

• Varoitustarroja lihapaketteihin?
• Palmuöljyä suihkussani!
• Klikkausaktivismia?
• WWF:n tuoreet palmuöljy- ja soijauutiset
• Mistä ruoka tulee?

Sain vihdoin julkaistua myös pahasti myöhässä olleen selostuksen viime maaliskuisesta liikenneaiheisesta aluefoorumista. Tunnin mielenkiintoisen esityksen ja keskustelun editoiminen reiluun kymmeneen minuuttiin oli kirjoituksen haastavin osuus. Syksyllä lisää aluefoorumia. Aiheeksi voisi ottaa vaikka puistot ja viheralueet, jos Haagalaiset siis niin haluavat.

Asuin maailmanlaajuisen lintuflunssakauhun aikoina karanteenialueella Bangkokissa. Kukot kiekuivat aamulla ja varpuset parveilivat aamiaskojullani. Pääministeri Thaksin söi kanaa lehdistötilaisuuksissa.

Kirjoitin tuolloin länsimaalaisten suhteellisuudentajuttomuudesta.

“…Last year the bird flu finally spread to Europe, by migratory birds from Russia. Suddenly politicians started global crisis talks and all kinds of meetings to make influenza drugs more available. Funny how things speed up, if Europeans are under threat…

…Today 200 human infections have been recorded most of them in owners of small rural chicken flocks. When compared with Malaria, which causes about 350-500 million infections with humans and approximately 1.3 million deaths annually you’ll understand the seriousness of avian flu…”

Imagine, what would happen if Malaria would spread to Europe. Do you think there would suddenly be cheap anti-malaria pills for everyone?”

Ja sama hype sikainfluenssasta – sikainfluenssaan ja tuberkuloosiin kuolleiden määrä 13 päivän aikana Gapminderiin nakattuna:

Lääketehtaille virtaa tällaisen paniikinlietsonnan ansiosta valtavia summia kehitysrahaa. Montakohan sataatuhatta nopeutetusti testattua lintuinfluessarokotetta Suomenkin varastoissa lojuu?

Näillä uusilla lääkkeillä pyritään parantamaan rikkaiden länsimaalaisten pelkoja, ei estämään ihmisten kuolemia. Tällöin rahat ohjattaisiin puhtaan veden ja viemäröinnin saatavuuden parantamiseen, sekä malaria ja tuberkuloosilääkkeiden kehittämiseen. Consumption Rebellionkin kirjoitti asiasta.

Itse syön tällä hetkellä tupakoinninlopetuslääkettä, elintasolääkettä joka on malarialääkettä varmempi hittituote lääkefirmoille. Toimii

Matka oli kevyesti upein ikinä tekemäni. Borneon metsät ovat taianomaisia.

Saimme tanssia Dayak-heimon kanssa toteemin ympärillä, väistellä iilimatoja sademetsässä, syödä suussa sulavia kaloja, uida vesiputouksessa, tutustua toivoa-antaviin ihmisiin, oppia elämästä ja matkata jokiveneellä hiljentävän upeiden metsäkatedraalien alla. Vierailimme myös kultakaivoksilla, kaskiviljelijöiden luona, öljypalmuplantaaseilla, orankisaarella ja Sebangaun trooppisissa turvemetsissä jotka saavat vetensä Borneon sydämestä.

Kokosin monista kuvistani matkakertomuksen Borneo 2009

Uskon, että monille sosiaalisen median aktiivikäyttäjille kärsimättömyys on tuttu tunne. Jatkuvaan tietovirtaan jää koukkuun. Pelkää menettävänsä jotain, ellei tarkasta Twitter-virtaa tai syötetilauksiaan jatkuvasti.

Itse tunnen usein pettymystä, jos en löydä Twitterin tietotulvasta mitään mielenkiintoista. Viiden minuutin päästä tarkastan tilanteen uudestaan, josko nyt.

Syötteenlukijan tuhansista kirjoituksista avaan iltaisin selaimen välilehdet pullolleen mielenkiintoisia kirjoituksia ja uutisia, mutta jätän suuren osan lukematta niiden pituuden vuoksi. En malta lukea niitä. Jossain saattaa olla jotain mielenkiintoisempaa. ForaTV:n Twitter-parodia osuu asiassa nappiin:

Video – Introducing Fwitter: Get Smart Faster

Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?

Tämä kärsimättömyys keskittyä yhteenasiaan kerrallaan, ei haittaa pelkästään hermostunutta kännykänräplääjää vaan saattaa vaikuttaa hänen lähipiiriinsäkin. Äitini on kova käskemään minua laittamaan kännykän pois. Vaimoni käyttää asiassa hieman värikkäämpää kieltä.

Naked Capitalism, erinomainen talousblogi muuten, kirjoitti joku tovi sitten Twitterin vaikutuksista kommunikaatioon.

“I have a second issue with Twitter, and mobile communications generally, I can’t control how they are used, but I see them as having a corrosive effect on interpersonal relations.

It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised.”

Myös Marginal Utilityn Rob on pohtinut viimeaikoina Twitteriä ja Facebookkia. Hän jatkaa Naked capitalismin pohdintaa sosiaalisen median vaikutuksista ystävyyteen:

“It’s easier to manage friendships online and treat friends as our fans than it is to make the mundane efforts of actually being friends with them—scheduling time to spend with them and actually being present with them without multitasking. “

Jo pelkkä tiedon valtava valinnanmahdollisuuksien määrä ahdistaa. Mutta entä jos kirjoitusten aiheetkin ovat “tyypillisiä uutisia”: valtioiden omanedun tavoittelua, kriisejä, irtisanomisia, ilmastonmuutosta, poliitikkojen saamattomuutta ja pedofilian uhreja? Ei ihminen tarvitse tällaista tykitystä! Ei netistä, eikä muistakaan medioista.

Tavallisen pulliaisen ei oikeastaan tarvitsisi lukea kuin yksi viikottainen uutisliite viikossa saadakseen tarvittavan tietämyksen maailman menosta – siinäkin olisi varmasti jo liikaa.

Ei minun tarvitse tietää kuinka Pohjois-Korea tänään jallittaa muuta maailmaa ydinaseuhalla. Tieto ei paranna minun päivääni mitenkään. Ahdistavat uutiset, joihin ei voi itse vaikuttaa, saattavat tosin toimia syynä juoda toinen tuoppi, ostaa kymmenennet kengät ja käpertyä sohvalle tuijottamaan TV:n sirkushuveja.

Anxietyculture epäilee ahdistelu-uutisten ajavan jopa yhteiskunnallista päämäärää:

“There are strong vested interests in keeping public anxiety at a high level. Anxious people make good consumers – they tend to eat and drink compulsively, need more distractions (newspapers, TV, etc) and more external buttressing of their fragile self-image through lifestyle products and status symbols.”

Oheinen Ed4Wb:n video pohtii olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto  ongelmien välttämiseen. Viisaus on kokonaisvaltaista ymmärtämistä siitä mikä on hyväksi. Myös YLE:n Opinportista löytyy mieenkiintoisia infotulvaa käsitteleviä videoita ja muuta materiaalia.

Video – Information Deformation

Olen miettinyt viime viikkoina erilaisia keinoja levätä. Tämä on hiekkalaatikkokeskusteluiden perusteella yleinen pohdinnan aihe myös muissa lapsiperheissä. Tehokkain keino on tietenkin nukkuminen, mutta kattoon tuijottelu tulee varmasti hyvänä kakkosena.

Milloin sinä maltoit tutkia puolituntia olohuoneesi katon kuvioita näytön tuijottelun sijaan? Entä lukea kirjaa tietokoneen tai TV-näytön tuijotuksen sijaan?

Nyt tämä poika siirtyy sohvalle lukemaan Tom Hodginsonin How to be free:tä ja painuu sitten pehkuihin uneksimaan sinisiä ajatuksia.