Me eurooppalaiset olemme siitä omituista sakkia, että syömme leipää. Perheemme ihastui kesällä tähän helppotekoiseen leipään niin, että ostamme kaupasta enää ruisleivät.

Tämä maalaisleipä on hyvää, se on helppo tehdä, eikä sen tekemiseen kulu kuin muutama minuutti aikaa. Ai niin, ja se maksaa vain parikymmentä senttiä kappaleelta. Aika halpaa luomuksi.

Sekoita kulhossa:

• 3 1/2 dl hieman kättä lämpimämpää vettä
• 1 teelusikallinen sokeria
• 3/4 ruokalusikallista kuivahiivaa

Odota kunnes pintaan nousee muutama kupla (noin minuutti). Lisää veteen:

• 7dl luomuvehnäjauhoja
• 3/4 teelusikallista suolaa

Sekoita ainekset suurinpiirtein tasaiseksi taikinaksi. Älä huolestu jos taikina vaikuttaa löysältä. Jätä taikina pyyhkeellä peiteltyyn kulhoon nousemaan.

Anna taikinan muhia ainakin kaksi tuntia. Voit sillä välin vaikka lukea hyvää kirjaa tai tavata kaverin. Taikina paranee jos annat sen muhia jopa viisi tuntia. Taikinaa voi säilyttää pidempiä aikoja jääkaapissa.

Kaada taikina kulhosta jauhotetulle leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Muotoile yhä löysästä taikinasta noin leivän mallinen pallura. Ripottele pinnalle hieman jauhoja ja koristele muutamalla veitsen viillolla. Anna taikinan muhia vielä kolme varttia pyyhkeellä peiteltynä.

Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja aseta sen pohjalle uunivuoka jossa on muutama desi kiehuvaa vettä. Höyry tekee leipäsi pinnasta rapsakan. Aseta leipäsi uunin alaosaan ja paista noin 35 minuuttia. Leipä on kypsä kun pohja kopisee kumeasti sitä koputtaessa.

Anna leivän asettua hetki pyyhkeen alla. Nauti.

Voit hakea vaihtelua ja ravintoarvoja korvaamalla muutaman desin vehnäjauhoista muilla esim. ruisjauhoilla. Kiitos reseptistä Pinja.

Kuva (cc) Sampsa – Harso pitää hallan loitolla

Noin 5×10 metrin aarin puolikkaallani kasvaa tällä hetkellä 35 istutettua ruokakasvilajia. Suurin lajien monimuotoisuus vallitsee ruutupenkissä, josta löytyy 14 lajia. Erilaiset pavut, salaatit, keittojuurekset ja retiisit kasvavat sulassa sovussa vierivieressä.

Ruutuviljelyn (square foot gardening) ideana on käyttää tilaa ja aikaa mahdollisimman tehokkaasti, eli maksimoida puutarhatuolissa loikoilu. Kasvatuspenkki jaetaan langalla noin 30*30 cm ruutuihin, joihin istutetaan juuri se määrä siemeniä kuin ruudussa mahtuu kasvamaan, esim. neljä salaatin tainta tai yksi kesäkurpitsa. Näin vältetään kitkentä ja riviviljelyn luoma hukkatila. Odotan mielenkiinnolla kasvun edistymistä. Retiisit kasvavat jo kohisten.

Kuva (cc) Sampsa – Ruutuviljelmä

Viime vuonna perheelle jäi kova kesäkurpitsanälkä. Kesän kelit eivät suosineet suosikkikasviamme ja taimiakin oli vain kaksi. Korjasin asian istuttamalla kokonaisen penkin mokomaa herkkua – vihreää ja keltaista pukkaa. Nam

Herneet onnistuivat viime kesänä niin hyvin ja helposti, että yritän toistaa tämän makeuden. Luvassa on neljä riviä palkoja, sekä ydin että sokeri.

Porkkanaa kasvaa ruutuviljelmän lisäksi tietenkin kokonainen oma penkki. Amsterdam oli herkullinen viime kesänäkin. Pottuja kaivoimme pojan kanssa maahan reilulla kädellä, yhteensä viisi rivillistä. Vain sillit kaupasta. Viime vuonna kasvatimme vain kaksi riviä, mutta niissäkin riitti syötävää elokuusta aina lokakuun alkuviikoille.

Toisesta korotetusta penkistä tulee pienoiskasvihuone. Pihvi-, kirsikkatomaatit ja munakoisot valmistautuvat kasvimaalle muuttoon ikkunalaudoillamme. Avomaankurkun siemenet kylvän suoraan kasvihuoneeseen.

Jos olet itse tekemässä samankaltaista PVC-putkikasvihuonetta, niin tukiputkien pituus saa olla yli kaksinkertainen penkin leveyteen nähden. Reunukseni leveys on 120 cm ja putkien pituus 230 cm. Saisivat olla jopa puoli metriä pidemmät. Naputin maahan harjateräskepit joihin putkien päät on ujutettu.

Kuva (cc) – Sampsa – Kanaverkko pitää rusakot ulkona

Pienet jäljelle jäävät alat, kolmea kukkapenkkiä lukuunottamatta, täytin salkopavuilla, mustajuurella ja härkäpavuilla.

Olen keräillyt puutarhanhoito- ja kasvimaalinkkejä delicioukseen.

Taisin aloittaa edellisen videopostaukseni lähes samoin sanoin: “on jäänyt viime aikoina bloggaukset vähiin…”. Kovan työkiireen ja perheaskareiden vuoksi pääsen koneelle vasta kymmenenmaissa illalla. En ole löytänyt enään iltaisin energiaa kirjoittaa tai edes ajatella että mitä kirjoittaisi.

Mutta ovatko nämä vain tekosyitä? Kysäisin Twitterissä ja Jaikussa neuvoa writer’s blockin aukaisuun. Greenpep vinkkasi Guardianin erinomaisesta artikkelista What to do when the words elude you jossa pohditaan kirjoittajan tulpan syitä.

Kirjoitusesteen syynä nähdään muunmuassa se että kirjoittajat eivät osaa käyttää kirjoittamista työkaluna selvittää ajatuksiaan. Flow:ta odotetaan heti näppäimistöön tartuttaessa. Ei malteta antaa kirjoitukselle aikaa kehittyä luonnoksesta ja editoinnista valmiiseen ajatuksenjuoksuun.

Minun kohdallani viime viikkojen kirjoitusblokki on johtunut varmasti siitä, että bloggausrutiini on katkennut mikä on luonut tiettyä painetta ja pelkoa kirjoittaa seuraava postaus. Kirjoittamisen pariin on vaikeampi palata, kun on tehnyt muita asioita pitkään. Monet blogit kuolevat juuri tästä syystä.

Writer’s blockin avaamiseen suositellaan – yllätys yllätys – kirjoittamista. Mistä tahansa aiheesta kirjoittamista. Vaikka writer’s blockista. Videopostauskin voi auttaa.

Kierrätyskeskuksen sivuilta löytyi ohjeet helpon kierrätystavarasta rakennettavan ruokinta-automaatin tekoon. Materiaalit löytyi kodin kaapeista ja työkaluiksi riittivät tukevat sakset. Oheisesta screencastista löytyy ohjeet. Täällä on kuva valmiista automaatista. Nyt sormet ristiin, että saadaan Helsinkiin lunta. Birdlifen sivuilta löytyy ruokintaohjeita.

Tarvitset: 1 1/2 litran pullon, kolme klemmaria tai nappia, ohutta kalastajan lankaa tai rautalankaa, tukevampaa narua, kynän tai muun kepin ja muovilautasen.

Lintujen ruokinta-automaatti – ohjeet

Screencastin tein Sketchcastin ohjeiden avustamana CamStudiolla ja Windows Paintilla.