“Ole realisti. Vaadi mahdotonta.”

Olen hämmästellyt kuinka erityisesti vasemmistopiireissä vierastetaan kansalaisten hyvinvoinnin parantamista. Toiveet kansalaisten onnellisuuden nostamisesta ja vaatimus sen asettamisesta politiikan ytimeen tyrmätään sanomalla, että ihmisillä ei mene Suomessa hyvin. Daaa-a, pitäisikö asiaan juuri siksi paneutua?

Suomessa ollaan perinteisesti tyytyväisiä vähään ja kaikki niellään mitä tarjotaan. Onko tosiaan liikaa pyydetty jos haluaisi verorahojen vastineeksi yhteiskunnan, joka tukisi onnellisempaa elämää? Pitäisikö tyytyä vähempään?

Mikä on tarpeeksi hyvinvointia jota enempää ei tulisi vaatia? Tulisiko ihmisten todella tyytyä elämään jota voi juuri ja juuri sietää? Tulisiko ihmisten tyytyä työpaikkaan, tv-viihteeseen ja pitää suunsa kiinni? Hämmästyttävää ihmisten toiveiden ja utopioiden lannistamista.

Yhteiskunnan muut toimijat kuten elinkeinoelämä uskaltavat yhä vaatia mahdottomia ja saavat tahtonsa läpi. Kuka edustaisi kansaa ja vaatisi hyvinvoinnin ja onnellisuuden asettamista kilpailukyvyn ja tehostamisen edelle?

Kansanedustajatko?

Kansa?

Kuva cc xomiele

Julkaisimme eilen WWF:ssä onnellisuuspoliittisen manifestin.

Aloimme ideoimaan manifestia Demoksen kanssa viime syksynä. Talven aikana käydyt keskustelut toivat raikasta vaihtelua muuhun työhön. Tein aloitteen keskustelupaperin tekemiseksi kun huomasimme WWF:ssä, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantaminen saattaa olla ehkä paras keino pienentää omaa ekologista jalanjälkeään.

Demos oli juuri sopiva porukka kelaamaan tuoreita ajatuksia siitä kuinka poliittiset päättäjät voisivat poistaa pullonkauloja hyvinvoinnin rakentamiselta. Kuinka päättäjät voisivat nostaa hyvinvointiamme luonnonvarojen suomissa rajoissa, yhdellä planeetalla.

Onnellisuuspoliittisesta manifestista tuli mielestäni erinomainen. Demos Helsinki teki hienoa työtä hautoessaan ajatuksia suosituksiksi ja puristaessaan nämä selkeäksi ja kiteytetyksi tekstiksi. Jes!

Lue lisää manifestista:

Minun ja Ollin haastattelu Aamu-TV:ssä katseltavissa Areenassa jonkin aikaa

”Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä,”

- Onnellisuus nostettava politiikan ytimeen

“…Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua…”

- Kohti maapallolle sopivaa hyvinvointia ja onnellisuutta

“…Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan! Kaupunkisuunnittelun on oltava käyttäjälähtöistä! Julkisten rakennusten kuten koulujen käyttöastetta pitää lisätä avaamalla ne kansalaisten laajempaan käyttöön!

Siinä kolme politiikkasuositusta, joita ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö WWF ehdottavat keskiviikkona julkistetussa Onnellisuuspoliittisessa manifestissa…”

- Onnellisuus on politiikan uusi taikasana

Aiheeseen sopii myös hyvin Areenasta löytyvä keskusteluohjelma luokkayhteiskunnan paluusta: Markku Heikkinen: Tervetuloa uusi luokkajako! ja aina yhtä erinomaisen Identity campaigningin postaus: The Death of self interest fundamentalism

Omia aiheeseen liittyviä keloja unohtamatta: Vehmas Assembly – Hyvä elämä koostuu teoista

Monet yksinkertaiset stressiä nitistävät neuvot on luettavissa myös ilmaiseksi hänen blogissaan. Näistä on hyvä aloittaa: Everything you want to know about simplifiying your life

Tärkein sääntö on: “Mieti mikä on tärkeää, keskity siihen ja karsi loput”

Lue lisää hidastamisesta

The Power of Less Video from Leo Babauta on Vimeo.

Mitä ostaisin ystävälle lahjaksi? Tätä kysymystä mietitään nyt monessa nupissa. Sopivan tavaran keksiminen, siis sellaisen jota ystävä tai sukulainen todella tarvitsee, on usein vaikea tehtävä ja joskus jopa rasittava.

Sen sijaan että ajattelee lahjan antamista pakollisena rituaalina, lahjan antamisen voi nähdä mahdollisuutena lisätä omaa ja läheisen onnellisuutta. Keinona parantaa kummankin elämänlaatua.

Miten onnellisuuden tasoa voi nostaa? Onnellisuus on vielä mysteeri ja yhä suuremman mielenkiinnon kohteena. Joitakin onnellisen elämän ainesosia on kuitenkin jo selvitetty.

Onnellisuutta ja elämänlaatua lisäävät:

• Sosiaaliset suhteet. ystävät, kaverit, sukulaiset ja muut otukset (myös lemmikit) joiden kanssa voi viettää yhteistä aikaa.
• Mielekkäät tavoitteet. Haluatko oppia soittamaan ukulelea, jaksaa juosta 10 kilometriä. Aseta itsellesi mieluisia tavoitteita ja pyri niihin stressaamatta.
• Hidasta. Stressi ja jatkuva tekeminen näivettävät etkä ehdi nauttia elämästä. Kiirehtimättä elämä on pidempi. Neulo, lue, kävele töihin, meditoi, istu paikallasi, maistele ruokaa, hoida kasvimaata…
• Uuden oppiminen. Mikään ei ole niin kivaa kuin uusien asioiden hallitseminen. Ajattele asioita uudelta kantilta.
• Muiden auttaminen nostaa itsetuntoamme. Anna hyvän kiertää.
• Elämänarvot. Mikä on kaikkein tärkeintä sinulle elämässä? Nämä elämänarvot ohjaavat elämääsi ja niihin peilaat tekemisiäsi. Elämällä arvojensa mukaan on helppo olla tyytyväinen elämään.
• Aktiivisuus. Toimi elämänarvojesi puolesta. Mikään ei ole masentavampaa kuin pyöritellä ajatusta jonkin asian tekemisestä. Tee se! Vietä enemmän aikaa lastesi kanssa, suojele luontoa, kirjoita mielipidekirjoitus, ole poliittinen…
• Vaikuta elämääsi. Kun tunnet voivasi vaikuttaa elämääsi ja asuinalueesi oloihin, stressi kaikkoaa ja itsetuntosi kohoaa. Karsi turhat menot joista et välitä ja keskity olennaiseen, anti-nimbyile asukasyhdistyksessä.
• Terveys.
• Unelmointi suurista ja upeista. Kurkota kuuseen päädyt ainakin katajaan.
• Kiitollisuus. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on.

Melkoinen lista. Mitkä lahjat täyttäisivät näiden onnen ainesten tuntomerkit? Hienoin lahja tuottaa onnea sekä antajalle että saajalle, mutta onnea se on toisenkin onni. Tällöin saat nimittäin myös itse onnea kun autat toista saavuttamaan sitä. Nerokasta.

Onko ystäväsi halunnut aina oppia jonkin taidon? Voisitteko viettää yhteistä aikaa ja oppia uutta vaikka kurssilla? Osaatko jonkin taidon jolla voitte pitää paremmin yhteyttä? Perustakaa yhteinen blogi, opeta mummo skypettämään, miksi ystäväsi ei ole vielä Jaikussa? Opeta vanhemmillesi syötteenlukijan käyttö ja tilaa heille blogisi.

Hidastakaa elämää ja opetelkaa uusi harrastus tai taito. Käykää pitkillä illallisilla, ilmoittautukaa meditaatiokurssille, opetelkaa joogaamaan, perustakaa viinikerho, käykää kävelyillä, varatkaa hieronta-aika. Osta ystävällesi HKL:n lippu ja kirja jota lukea sillä aikaa kun muut kiroavat ruuhkia. Tilaa kaverille aivoja stimuloivaa luettavaa. Lupaudu lastenvahdiksi jotta vanhemmat pääsevät rentoutumaan.

Kohota itsesi ja ystäväsi itsetuntoa ja auta. Kannusta ystävääsi toimimaan arvojensa puolesta. Tue järjestöä lahjoituksella tai lahjakortilla. Anna toisenlainen lahja. Liittykää sademetsän kummeiksi.

Lahjavinkkejä:

• Työväenopiston kurssit
• Avoin Yliopisto – verkko-opinnot
• HKL lipunmyynti
• Kumppani – tilaus
• Le Monde diplomatique – tilaus
• Google Reader ja lukemista ja lukemista ja …
• Vauraus ja aika – Soininvaara
• Slow, elä hitaammin – Honore
• Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta
• Buddhalaista meditaatiota
• Astanga jooga
• Ravintolat – Eat.fi
• Tue WWF:n sademetsien suojelua lahjakortilla, lahjoituksella tai kummiudella.

Kuva (c) Seppo Leinonen

Valtiot seuraavat hyvinvoinnin kehitystä bruttokansantuotteen kehityksellä. Ajatuksena on, että mitä suurempi BKT sitä paremmin menee. Bruttokansantuote ei kuitenkaan kuvaa hyvinvointia kuten kaikki tietävät. Sodat ja luonnonkatastrofit ovat erinomaisia keinoja kasvattaa valtion bruttokansantuotetta.

Tutkimusten mukaan kulutuksen kasvu ei Suomessa eikä muissakaan kehittyneissä teollisuusmaissa enää lisää ihmisten onnellisuutta tai hyvinvointia. Tästä huolimatta taloudelliset ja poliittiset järjestelmät pyrkivät yhä lisäämään talouskasvua, koska näkevät sen tienä onnellisuuteen.

GPI, eli Genuine Progress Indicator ottaa tuotannon kasvun lisäksi huomioon talouskasvun haittavaikutuksia kuten ympäristörasitteet, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön ja tuloerot.

Suomessa hyvinvointi ei ole seurannut BKT:n kasvua 80-luvun lopun jälkeen. Hyvinvointimme on heikennyt 90-luvun alusta lähtien pientä viime vuosien kasvua lukuunottamatta. Toisin sanoen vaikka Suomi on entistä rikkaampi olemme onnettomampia kuin 80-luvulla.

Kuinka suomalaisten hyvinvointia voisi sitten parantaa tai edes palauttaa samalle tasolle millä se oli 80-luvun lopussa? Välttämällä hyvinvointia heikentäviä toimia tietenkin.

Hyvinvointia heikentävät luonnonvarojen ylikulutus, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö, vapaa-ajan vähäisyys, vesistöjen pilaaminen, suo-, maatalous- ja metsäpinta-alan pieneneminen, ilmansaasteet ja rikollisuus. Tulojen kasvun aikaansaamaa hyvinvoinnin kasvua heikentää epätasainen tulonjako.

Suomen hallituksen tavoitteena tuntuu olevan hyvinvoinnin laskeminen entisestään. Hallitus ei aio torjua ilmastonmuutosta sen vaatimalla vakavuudella, on rampauttamassa Suomen ympäristöhallinnon, aikoo lisätä päästöjä soita polttamalla ja uusiutumattomien energiamuotojen käyttöä uraania ostamalla. Luonnonvarojen kulutuksen kasvattamista Katainen kutsuu isänmaalliseksi toiminnaksi ja hallitus tavoittelee sen varmistamista mahdollistamalla kauppakeskuksia suosivan 24h-shoppailun. Samalla hallitus varmistaa myös vapaa-ajan vähenemisen.

Suomen hyvinvoinnin rasitteena on maailmannopeimmin kasvaneet tuloerot. Tuloeroja tasoitetaan progressiivisella verotuksella, eli tulon siirroilla suurituloisilta heikko-osaisemmille. Tämä on ehkä yleisimmin hyväksytty tapa korjata liberalistisen kapitalismin aiheuttamaa tuloerojen kasvua.

Tämän päivän Hesarissa Katainen perusteli hyvätuloisia suosivia verohelpotuksia. Jyrkiltä kysyttiin miksi hallitus ei kohdenna verohelpotuksia vähä- ja keskituloisille.

“Koska ei haluta kiristää veroprogressiota, joka on Suomen verotuksen keskeinen ongelma…

…”Se kuulostaa hirveän hyvältä, se pieni- ja keskituloisiin painottaminen”, Katainen tunnusti. “Ymmärrän täysin sen logiikan, että veronkevennykset pitäisi suunnata pieni- ja keskituloisille, mutta mieluummin valitsen semmoisen kestävämmän tien.”

Sini-vihreän hallituksen kaikki edellä mainitut uudistukset tuntuvat heikentävän kansalaisten hyvinvointia. On syytä kysyä kenen hyvinvointia hallitus oikein parantaa? Ei ainakaan kansalaisten.

Kataista lainaten:

“Me mennään alaspäin Suomessa, se on ihan kaikille selvää.” “Sitä emme tiedä, kuinka syvälle menemme.”

Olen kirjoittanut aiemminkin kauppojen aukiolosta: kauppojen aukiolosta kiireettömyyteen ja hyvinvoinnin laskusta: Kuinka jatkuvakasvu pysäytetään ja Oliko Suomi 80-luvulla nykyistä rikkaampi?.

Kuva: Tilastokeskus

Keskeinen kysymys artikkelissa on: kuinka jatkuvaa kasvua tavoittelevasta talousjärjestelmästä irtaudutaan pienimmin yhteiskunnallisin häiriöin?

Kysymystä pohjustetaan kuvaamalla rajattoman kasvun saamaa vankaa sijaa ajatusmaailmassamme ja siinä kuinka maailmaa johdetaan ja hallitaan. Yltäkylläisyys ja kulutus on osa sitä mitä länsimaiset ihmiset ovat. Menestys mitataan mahdollisuutena ostaa lisää luonnonvaroja hallintaansa. Olivat ne sitten taulutelevisioita, pihvejä tai tontteja.

For the past 250 years, the industrialized world has expanded and thrived on an escalating volume of material transferred from environments into commerce, manu- facturing, construction, and agriculture. The raw stuff of the planet made growth possible, and growth, in turn, reshaped the way people thought about themselves, their communities, and the human condition itself.

Rajattoman kasvun ajatus on vanhaa perua. Se toimi uudisraivaajien talousjärjestelmässä jossa maata riitti. Tuolloin tuotantoa rajoitti vain työläisten puute. Nykyäänkin kasvun rajojen ongelmaan etsitään vastausta työn tehostamisesta uudella teknologialla. Ajatellaan, että siirtymällä tehokkaampaan tuotantoon jossa vähästä tehdään enemmän kasvua voidaan jatkaa kuten aiemminkin.

Artikkelin nimi viittaa kesannointiin. Luonto tarvitsee lepoa tuottaakseen. Pelto kesannoidaan ja annetaan pusikoitua, sillä aikaa kun viljellään toista aluetta. Kalakantojen annettaan levätä kalastamalla muilla selillä. Perinteinen kesantotalous toimi luonnon uudistumiskyvyn rytmissä. Nykyinen talousjärjestelmä ei siedä kesannointia. Lepääminen tarkoittaa nykyajattelussa laiskaa rahaa joka ei kasva jatkuvaa voittoa.

Bill McKibbenin kirjassa Deep Economy, pohditaan keinoja irtautua jatkuvan kasvun mallista. Perimmäinen kysymys liittyy jatkuvan kasvun tarpeellisuuteen. Mikä on tarpeeksi? Mikä on riittävä elintaso ihmisten onnellisuudelle? Kirjoittajan mukaan perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen kasvu alkaa mennä metsään.

The point is not that growth has caused depression and anxiety, writes Mc Kibben, “only that it didn’t alleviate them.”Growth should meet basic needs because these really do create happiness, but beyond that, it fails to deliver.

Tämän perusteella voidaan vetää johtopäätös, että kaikki perustarpeiden ylimenevä omaisuus on turhaa. Tutkimusten mukaan perhe, ystävät, muut sosiaaliset kontaktit, itsensä kehittäminen, liikunta ja aktiivinen elämä ovat tehokkaita onnellisuuden kasvattajia.

McKibbenin mukaan BKT-ajattelusta johtuen emme huomaa kuinka kansantuotteen kasvattamisesta vientituloilla aiheutuu suurempaa haittaa kuin hyötyä. Esimerkkinä hän käyttää Kiinan ympäristön tuhoutumista länsimaiden kulutustavaroiden tuottamiseksi. Kasvu ei enään paranna hyvinvointia vaan heikentää sitä. Ratkaisuksi McKibben tarjoaa paikallistaloutta joka tuottaisi mahdollisimman suuren osan kulutuksestaan itse. Hän katsoo, että näin ihmiset kantaisivat paremmin vastuunsa ympäristöstä.

Nobelin talouspalkinnon saanut Robert Solow pitää kapitalistista nolla-kasvuyhteiskuntaa mahdollisena, “mikäli länsimaalaiset alkavat tulevien vuosikymmenien aikana ajatella, että kasvusta on enemmän haittaa kuin hyötyä ja sen vuoksi tavoittelevat onnellisuutta toisin kuin nykyään.” Kasvavat ympäristöongelmat ja hupenevien luonnonvarojen hallinnasta johtuvat konfliktit voisivat saada ihmiset sijoittamaan tuotannon tehostumisesta saadun hyödyn esimerkiksi vapaa-ajan lisäämiseen. “Systeemi joka ei kykene olemassaoloon pysähtyneessä tilassa ei ole luonnollinen.”

Löytyisiköhän Slow-liikkeestä ratkaisuja hyvän epämaterialistisen elintason saavuttamiseksi?

Talousjärjestelmän tulisi haketua takaisin luonnon uudistumiskyvyn rytmiin ja pysyä siinä. Suurin ongelmamme on meidän määrämme. Vuonna 2050 ihmisiä tulee olemaan 50% nykyistä enemmän. Ihmiset kuluttavat luonnonvaroja nykyisin 1,25 maapallon edestä, suomalaiset kuluttavat kuin maapalloja olisi 4,25. Vuoteen 2050 mennessä joudumme vähentämään kulutustamme hyvin radikaalisti jotta syntyville ihmisillekin riittäisi ruokaa. Väestönkasvun nopeus mitätöi liian varovaiset kulutuksen rajoitukset joita on alkanut näkyä.

The U.N. projects that the number of humans will increase by 36 percent between now and 2050, to around 9 billion. Rising population will offset any savings from improved efficiency and any reduction in per-capita consumption. As the advocacy group World Watch has pointed out, even if Americans were to eat a fifth less meat per capita by 2050, total U.S. meat consumption would be 5 million tons greater in 2050 simply because there will be more people.

Mikäli haluamme välttää täyden katastrofin, meidän tulee hyvin nopeasti keksiä järjestelmä jolla jaamme tuon luonnon vuotuisen uudistuskyvyn keskenämme. Ellemme keksi menetelmää niin se löytyy itsestään todennäköisesti sillä keinolla jolla valtiot nykyisinkin sopivat riitatilanteet.

Industrial society is roughly 250 years old: make the last ten thousand years equal to twenty-four hours, and we have been producing consumer goods and CO2 for only the last thirty-six minutes. Do the same for the past 1 million years of human evolution, and everything from the steam engine to the search engine fits into the past twenty-one seconds. If we are not careful, hunting and gathering will look like a far more successful strategy for survival than economic growth. The latter has changed so much about the earth and human societies in so little time that it makes more sense to be cautious than triumphant.

Miljardin euron kysymys: kuinka väistämättömästä muutoksesta tehdään mahdollisimman kivuton? Hyväksyisivätkö ihmiset perustarpeiden ylittävän kulutuksen rajoittamisen. Leikkaus ei välttämättä olisi niin kivulias kuin kuvitellaan. Lämmittäminen ja energiantuotanto tulisi ajatella uusiksi samoin liikkuminen ja ruokavalio. Työaikoja kannattaisi lyhentää liian palkan ja kuluttamisen välttämiseksi. Lisääntyneellä vapaa-ajalla voisi kasvattaa onnellisuutta itseään kehittämällä ja läheisten kanssa oleskelemalla. Niin ja Hulluja Päiviä ei järjestettäisi, mutta sehän olisi vain helpotus.

Mitä mieltä olet, kykenevätkö ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan hyvin nopeasti vai tulisiko valtioiden pakottaa heidät tähän? Vai onko kysymys turha koska muutos on väistämätön?

Lisää aiheesta:
Maailman ylikulutuspäivä
Kauppojen aukiolosta kiireettömyyteen
Kontit ja maailmantalous
Kulutus-aiheesta

Muualla:
Fear of fallowing:The specter of a no-growth world
Deep Economy Google Booksissa
New Economics Foundation
Slow movement Wkipediassa

Nykyään alle 400 neliön kaupat saavat olla auki sunnuntaisin ympäri vuoden. Sitä suuremmat pitävät ovet auki sunnuntaisin joulumyynnin aikoihin ja kesälomilla. Tällä on onnistuneesti kyetty säästämään ne vähät lähikaupat mitä vielä on säästettävissä. En ymmärrä mitä sekavuutta nykykäytännössä on. Jos olet niin onnekas, että kotisi lähellä on yhä useita erikokoisia kauppoja niin tiedät varmasti mikä niistä on auki joka sunnuntai. Ne pienet lähikaupat ovat auki, Prismat ovat kiinni.

Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää parhaillaan aukiolojupakkaa. Tarkastuksen alla on mm. työllistävä vaikutus. Ruotsissa tuo vaikutus on ollut pieni. Itse uskon, että sunnuntai-aukiololla saataisiin työllistettyä muutama määräaikainen-osa-aikainen opiskelija. Kätevä tapa pilata heidän viikonloppunsa.

Tästä päästäänkin viimeiseen perusteluun vapaille aukioloille: ihmisten kiireeseen. Jossain mättää aika pahasti jos ihmiset tekevät niin pitkää työpäivää, että he eivät ehdi ostaa ruokaa. Surkein ratkaisu tähän olisi pidentää ihmisten työviikkoa vielä yhdellä työpäivällä varsinkin kun se johtaa säännöllisesti epäsäännölliseen työaikaan. Oikea tapa ratkaista tämä ongelma olisi vähentää ihmisten kiirettä.

Tulisiko työaikoja lyhentää? Itse nauttisin enemmän pitkistä viikonlopuista perheen kanssa tai seitsemän tunnin päivistä kuin sunnuntain maito-ostoksista. Kaupassa ehtisi käydä hyvin töiden jälkeen kello 15.00 tai maanantaivapailla. Kansantalous ja työnantajatkin tykkäisivät jos sunnuntaisin nukuttaisiin shoppailun sijaan.

Carl Honore ihmettelee kirjassaan Slow – elä hitaammin sitä kuinka ihmiset eivät ole vieläkään saavuttaneet jo 1700-luvulla varmana pidettyä laiskottelun aikakautta. Työntehokkuus on kasvanut, ihmisten tulotaso on kasvanut mutta samalla myös työaika on kasvanut. Miksi emme lyhennä työaikaa sen sijaan, että valitamme kauppojen aukiolosta?

Carl Honore tulee Helsinkiin 27.9. puhumaan hitaasta elämästä ja hitaasta työstä. Asiasta löytyy tietoa myös alla olevasta Carl Honoren TED-talk -videosta, SlowPlanetista, Zenhabitista [2] ja wikipediasta. Ainakin Soininvaara ja SKP ovat edistäneet työajan lyhentämistä Suomessa.