Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Julkaisimme WWF:llä puolivuotta valmistelemamme palmuöljypisteytyksen tulokset. Pisteytimme 59 merkittävintä eurooppalaista palmuöljyä käyttävää elintarvike- ja kosmetiikkayhtiötä niiden vastuullisuuden perusteella.

Suomalaiset elintarvikeyhtiöt eivät tulosten perusteella ole paljon korvaansa lotkauttaneet sademetsien tuholle. Eniten pisteitä kerännyt suomalaisyhtiö SOK sai vain 10,5 pistettä 29:stä. Surkeimmin pärjäsi ekomerkeistään tuttu Raisio.

Raisio sai 1 pisteen! Ei paljon Eloveena-tyttöä naurata, ainakaan tämä selityksen maku.

“…WWF:n mukaan Raision olisi pitänyt vastata kyselyyn joka tapauksessa.

– Testissä mitattiin myös sitä, onko aiemmin toimittu vastuullisesti ja miten toimittiin pisteytystä tehdessä, jolloin Raisio on valmistanut kasvirasvoja, WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa huomauttaa. [puhumattakaan siitä, että Raisio jatkaa Keiju-margariinien myyntiä vielä jatkossakin]

Hirvonen kuittaa arvostelun sillä, että WWF:n parin vuoden takaisessa selvityksessä Raisio pärjäsi hyvin…”

Kuitataanpa Raision väite kaksi vuotta sitten tapahtuneella:

“Tänään julkaistu raportti “Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä?” osoittaa, että suomalainen elintarviketeollisuus on pääosin piittaamaton asiasta…

…On hälyttävää, että 21 yritystä ei edes vastannut kyselyyn, vaikka emme julkista yritysten yksityiskohtaisia vastauksia, ja vain kaksi on ilmaissut tuottajalle kiinnostuksensa tuotantotapojen vaikutuksiin”, sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF Suomesta. “Palmuöljyn tuotanto saadaan vastuulliseksi vain, jos ostajamaat ja -yritykset vaativat sitä.”

WWF on luvannut olla kertomatta kuinka huonosti kukin suomalaisyritys pärjäsi pari vuotta sitten. Jos Raisio kuitenkin kokee pärjänneensä silloin paremmin kuin nyt, niin miksi se on muuttanut toimintaansa vastuuttomammaksi? Erikoista ympäristövastuunkantoa eikö? Antaisitko tästä kymmenen pistettä ja yhtiön ekomerkin?

Toisinkuin suomalaiset kilpailijansa, Unilever pärjäsi pisteytyksessä hyvin mikä todistaa, että yritys toimii hyvänä esimerkkinä ympäristövastuunhoidossa muille yrityksille.

Unileverin margariini on Floraa ja Raision Keijua.

Bloggasin pisteytyksen tuloksista ja siitä mitä sinä voit asian suhteen tehdä WWF Suomen Villi Planeetta blogissa. Ehdit vielä kuunnella Radio Suomen erinomaisen jutun aiheesta Yle Areenassa. Palmuöljyasia alkaa 3 minuutin jälkeen.

Rupattelin viime viikolla radiossa myös soijasta YLEX:n sivumakuohjelmassa: onko soijan syönti ekoteko vai epäteko?

Niin ja perjantaina kerroimme suomalaisten Stora Enson ja vuorostaan tehtaita Suomessa lakkauttavan UPM:n puuhista etelän nopeakasvuisilla puuplantaaseilla.

Tällaisia mietteitä täällä syyslomalla.

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Me eurooppalaiset olemme siitä omituista sakkia, että syömme leipää. Perheemme ihastui kesällä tähän helppotekoiseen leipään niin, että ostamme kaupasta enää ruisleivät.

Tämä maalaisleipä on hyvää, se on helppo tehdä, eikä sen tekemiseen kulu kuin muutama minuutti aikaa. Ai niin, ja se maksaa vain parikymmentä senttiä kappaleelta. Aika halpaa luomuksi.

Sekoita kulhossa:

• 3 1/2 dl hieman kättä lämpimämpää vettä
• 1 teelusikallinen sokeria
• 3/4 ruokalusikallista kuivahiivaa

Odota kunnes pintaan nousee muutama kupla (noin minuutti). Lisää veteen:

• 7dl luomuvehnäjauhoja
• 3/4 teelusikallista suolaa

Sekoita ainekset suurinpiirtein tasaiseksi taikinaksi. Älä huolestu jos taikina vaikuttaa löysältä. Jätä taikina pyyhkeellä peiteltyyn kulhoon nousemaan.

Anna taikinan muhia ainakin kaksi tuntia. Voit sillä välin vaikka lukea hyvää kirjaa tai tavata kaverin. Taikina paranee jos annat sen muhia jopa viisi tuntia. Taikinaa voi säilyttää pidempiä aikoja jääkaapissa.

Kaada taikina kulhosta jauhotetulle leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Muotoile yhä löysästä taikinasta noin leivän mallinen pallura. Ripottele pinnalle hieman jauhoja ja koristele muutamalla veitsen viillolla. Anna taikinan muhia vielä kolme varttia pyyhkeellä peiteltynä.

Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja aseta sen pohjalle uunivuoka jossa on muutama desi kiehuvaa vettä. Höyry tekee leipäsi pinnasta rapsakan. Aseta leipäsi uunin alaosaan ja paista noin 35 minuuttia. Leipä on kypsä kun pohja kopisee kumeasti sitä koputtaessa.

Anna leivän asettua hetki pyyhkeen alla. Nauti.

Voit hakea vaihtelua ja ravintoarvoja korvaamalla muutaman desin vehnäjauhoista muilla esim. ruisjauhoilla. Kiitos reseptistä Pinja.

Kaupunkiviljely on saapunut Suomeen. Syyskuun lopulla ulkomaalaiset ja suomalaiset urbaanit farmarit kokoontuvat Megapolikseen pohtimaan ruuantuotannon mahdollisuuksia kaupungeissa. Ja hyväthän ne mahdollisuudet ovat. Tiedän kokemuksesta.

Kaupunkiviljely on muotia, mikä on hieno asia koska mikään ei tunnetusti ole niin tärkeää kuin kasvimaanhoito. Muoti-ilmiö voi kuitenkin sortua söpöilyyn Bobdylan-folkin tahdissa. Gorgeous!

Video – Kasvimaa pickupissa

Hemmetin cool ja hauska juttu, eikö? Mutta ei kovin tehokas tapa tuottaa ruokaa. Kattoviljely on jo tätä päivää New Yorkissa. Toiminta vaikuttaa jo pätevältä viljelyltä ja ruokaa on myytäväksi asti.

Video – Kattoviljelyä New Yorkissa

Vielä toistaiseksi kaupunkiviljely on hieno harrastus ja tuo myös ihan oikeasti vaihtelua ja ruokaa pöytään, mutta se ei ruoki kaupunkia. Maaseutu on siitä kiva juttu, että se tuottaa pöytäämme päivittäisen bulkkiruuan jota voi piristää mangoldilla ja muilla kasvimaan herkuilla.

Tulevaisuudessa asia voi olla toisin, jos puutarhapilvenpiirtäjät, kattokasvimaat ja omavaraiset vesiviljelmät ottavat tuulta siiven alle.

Ruuantuotantoa tulee tehostaa radikaalisti lähivuosikymmeninä. Urbaaniruuantuotanto tarjoaa geenimuuntelulle kovan vastustajan. Kaupunkiviljely on parhaimmillaan moninkertaisesti perinteistä, metsän raivaukseen perustuvaa, maataloutta tehokkaampaa.

Video – Puutarhapilvenpiirtäjät

Samalla pinta-alalla voi kaupungissa tuottaa järisyttävästi enemmän ruokaa kuin pellolla. Kasvit saadaan kasvamaan horisontaalisesti ja vertikaalisesti lähes suljetussa systeemissä, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä.

Kaupunkiviljelystä on kirjoitettu Suomessa aiemminkin. Täällä vinkkiä lavakuormurin pimppaukseen.

Ruutuviljelyn ideana on kasvattaa enemmän kasviksia pienellä alalla niin, että on enemmän aikaa pötköttää puutarhatuolissa. Parempi sato pienemmällä työllä! Ruutuviljely on hienoa, katso vaikka.

kuten aina tarvitsen kaksi viikkoa rentoutuakseni, pojan kanssa on kiva heitellä palloa, kimalaisia on tänä vuonna enemmän, kasvimaa alkaa pursuta ruokaa, Tammisaaressa on liikaa autoja, keskustaan ei tarvitse mennä, oikeastaan leikkipuisto-koriskenttä-kasvimaakolmiosta ei tarvitse poistua, uutisia ei kannata seurata, lomalla säästää rahaa, omanmaan pottuja ei voita mikään ei edes omanmaan porkkana, luen arkisin liian vähän, kirjoittaminen on välillä vaikeaa, yrityksen perustaminen on helppoa ja että lapset kasvavat nopeasti.

Alla herkkuja kasvimaalta. Arvioni mukaan tulen kantamaan palstalta kotiin noin 15 suurta kesäkurpitsaa, 18 kiloa perunoita, salaattia, salaattia ja salaattia, viisi kiloa porkkanoita, kilon retiisejä, seitsemän litraa punaviinimarjoja ja viisi litraa mustaviinimarjoja sekä papuja, herneitä ja hyvässä lykyssä kurkkuja, tomaatteja ja munakoisoja. Niin ja kukkasia vaimolle, of course. Mikä mukavinta kasvit kasvaa puutarhatuolilla maailmaa kummastellessakin.

Kuinkas teillä? Onko mukavaa?

Myös Hesari kirjoitti selvityksen jo tiedossa olleesta populistisesta osasta otsikolla EU:n maataloustukea virtaa suuryrityksille. Suomessa on tabu kirjoittaa artikkelin mielenkiintoisemmasta osasta eli koko tukijärjestelmän mielekkyydestä.

Yli puolet EU:n koko budjetista koostuu maataloustuista. Vuosittain 53 miljardia EU kansalaisilta veroilla kerättyä euroa siirtyy maataloustukijärjestelmään. Nämä maataloustuet maksetaan pääosin maanviljelijöille mutta osa verovaroista päätyy suuryrityksille, asvattifirmoille ja Englannin kuningattarelle. EU:n maataloustukijärjestelmä on maailman suurin. Se on neljä kertaa suurempi kuin Yhdysvaltojen vastaava.

Harald von Witzke, professor of agricultural economics at the Humboldt University of Berlin, argues that the system has become more bewildering, and in some sense has lost its bearings.

“Justification for it keeps on changing,” Mr. von Witzke said of the subsidy program. “First they said it was compensation for reducing support for prices, then they said it was to pay for the competitive disadvantage of high European environmental and animal welfare standards. They are now changing the argument again and saying that this is social policy, though the problem with that is that the big guys don’t need it.”

He added: “I think we need a complete review of the Common Agricultural Policy, including whether farmers should be subsidized at all.”

Länsimaiden maataloustuet ja elintarvikkeiden vietituet ovat eräs suurin este köyhimpien maiden kehitykselle, siis este köyhyyden poistolle, mikä on yksi tärkeimpiä Suomenkin allekirjoittamia YK:n vuosituhattavoitteita.

Länsimaat kuten EU kerää kansalaisiltaan veroa jotta se voisi maksaa maanviljelijöille elintarvikkeista lisähintaa. Tätä ruokaa jota ei ilman lisärahaa kannattaisi tuottaa viedään köyhiin maihin. Kehitysmaiden maanviljelijöiden on mahdotonta kilpailla EU:n ja Yhdysvaltojen tukeman halvan dumppausruuan kanssa ja he muuttavat nopeasti kasvaviin slummeihin suurkaupunkien laidalle.

Viime vuonna ruoan maailmanmarkkinahinta nousi nopeasti. Puhuttiin ruokakriisistä. Köyhät valtiot ovat riippuvaisia tuontiruuasta koska maataloustuettu tuontiruoka on tappanut niiden oman maaseudun. Valtioilta loppuu rahat kun tuontiruuan hinta ja öljyn hinta nousevat samanaikaisesti. Ja koska tuontiruoka on ajanut maanviljelijät kaupunkeihin ei tuontiruokaa voida korvata kotimaisella tuotannolla.

“Individual families are paying double for their food — one for their higher prices in the stores and then for the taxes that they pay out for subsidies,” said Stefan Tangermann, an agricultural economist.

No kuinka paljon minä maksan tästä markkinoiden vääristelystä ja köyhyyden ylläpidosta?

Suomen Valtion talousarvion 2009 mukaan Suomi maksaa EU:lle tänä vuonna 1 771 000 000 euroa. Oletetaan varovasti, että vain puolet tästä käytetään maataloustukiin. Jokainen suomalainen maksaa siis maataloustukia verojen ja muiden maksujen muodossa vuosittain 166 euroa. Melkoinen paukku kukkarolle kun vertaa sitä esimerkiksi tv-lupakeskustelun (224,3 euroa) kiivauteen.

Tähän 166 euroon tulee lisätä keinotekoisesti muuta maailmaa korkeammalla pidettävän ruoanhinnan aiheuttama lisälasku kuluttajalle. Eurooppalaisten ruoka on noin 15-25% maailmanmarkkinahintoja kalliimpaa. Meidän perheellä menee kuukaudessa ruokaan arviolta noin 500 euroa. Tästä maataloustukien osuus on siis noin 100 euroa. Vuodessa se tekee 1200 euroa.

Meidän nelihenkinen perhe maksaa siis maataloustukia  (166*4)+1200= 1864 euroa vuodessa. Yhtä suomalaista kohden maksu on noin 466 euroa maataloustukia vuodessa.

Jos ihminen saa palkkaa 2000 euroa kuussa, hän tekee vuodessa viikon töitä kustantaakseen maataloustukijärjestelmää. Keksisitkö tälle rahalle tai ajalle muuta käyttöä?

Inhottavinta järjestelmässä on se, että myös tuensaajat, maanviljelijät, joutuvat kärsimään siitä. Ei arvokasta työtä (onko tärkeämpää työtä kuin ruoankasvatus?) tekevä ihminen halua elää tuen varassa. Onneksi EU on uudistamassa maailmaa monimutkaistavaa ja sen ruokaturvaa vaarantavaa tukiviidakkoaan ja toivottavasti Suomessa on taas pian mahdollista elää ruoantuotannolla. Maailmanmarkkinoilla suomalaisen elintarvikesektorin kilpailuvaltiksi ei riitä paketinkylkeen lätkäisty suomenlippu vaan tuotannon täytyy olla vastuullista ja ympäristöystävällistä.

Lisää asiasta:

• Farmsubsidy.org
• Common Agricultural Policy-Wikipedia
• 2007–2008 world food price crisis-Wikipedia
• Ruoan hinta kallistuu Suomessa EU:n ennätystahtia
• Ruuan hinta nousee edelleen
• EU vapauttaa maataloustuotantoa enemmän kilpailulle

Juhannuksen alla saapuneet lämpimät ilmat herättivät kasvimaan vihdoin eloon. Kasvit juroivat kylmissään koko kesäkuun ja nököttivät allapäin sateessa.

Alkukesä tuotti erityistä hankaluutta palkokasvien osalta. Herneet jouduin istuttamaan kahdesti ja härkäpapujakin jouduin uudelleenistuttamaan kun ensimmäiset siemenet mätänivät maahan.

Vaikka kesän kasvu onkin myöhässä, olen jo ehtinyt herkutella oman maan muonalla. Valkoisissa ja kirkkaan punaisissa retiiseissä on hieno jälkipotku. Kotimainen chilinkorvike. Kun retiisit ripotteli rehottavana kasvavien romanasalaatinlehtien joukkoon ja lisäsi vielä muutaman uuden sadon sipulin, pari tomskua ja kurkun paloja niin ateria olikin lähes valmis. Siemensekoitus ja oliiviöljyn ja balsamicon liraus kruunasivat kesäherkun.

Maankuopiminen ja sadon jännitys ovat kasvimaahommissa sivuseikkoja. Raaputtelua voi pitää pienenä taukona puutarhatuolilla mietiskelystä ja grillituoksujen huokailusta.

Kuvissani (cc) : kesäkuun ilta kasvimaalla, ruutupenkkini monimuotoisuutta: porkkanaa, retiisiä, salaattia ja pinaattia sulassa sovussa sekä alimpana mehukkaita retiisejä. Lisää tämän kesän kuvia kasvimaalta

HukkaJukka huomasi kuitenkin, että ilmaisia lounaita ei ole. Lihapäivä joka päivä ei tee hyvää naperoiden ruuansulatukselle eikä ilmastolle.

Kuva (cc)  Sampsa – Pinkki päivä hiekkalaatikolla

• Taidan olla muodikas: The New Age of Thrift. Seuraamisen arvoinen blogi muuten
• Löysin vihdoin listan Uudenmaan luomutilamyymälöistä. Voisiko joku kehittää tästä käytettävämmän? Ekoproducenter i Nyland Lähiruuan ostaminen on liian vaikeata
• Dodo on taas aallonharjalla ja kutsuu sinutkin mukaan viljelemään stadia: Kaupunkiviljelijät. Aloita vaikka ämpäriperunoilla tai perunatornilla tai jos innostut niin parvekkeellekin mahtuu vaikka mitä. Sissipuutarhurit ovat jo omaa luokkaansa
• Taas tuli hyvä mieli työnteosta: Laitonpuu saadaan pian pois EU-markkinoilta erään suomalaismepin kovasta vastustuksesta huolimatta
• Slowdown London
• The Monster Collection of Moleskine Tips, Tricks and Hacks
• Positiivisesta otsikosta huolimatta luvut ovat masentavia. Pyöräily väheni Helsingissä
• Lukiolaiset kokeilevat downshiftausta. Miltä tuntuu elää kuukausi ilman kännykkää – tai paperia
• Edellisen hengessä Laura ja Russ ovat päättäneet myydä omaisuutensa ja lähteä pyöräilemään: The Path Less Pedaled

The Path Less Pedaled – Stuff