Google kertoo varastoivansa käyttäjien tietoja 18 kuukautta ennen kuin muuttaa ne jäljittämättömään muotoon. Valtiot vaativat Googlen mukaan  tällaista tarkkailutietoa käyttöönsä. Google jättää mainitsematta, että se haluaisi säilyttää tietojamme kauemmin kuin mihin yksityisyydestämme huolestunut EU suostuu.

EU taas jättää mainitsematta, että se on huolestunut yksityisyydestämme vain jos kyylänä toimii joku muu kuin se itse. Googlen pääjohtajan mukaan yhtiö antaa keräämänsä käyttäjätiedot pyydettäessä valtioiden käyttöön koska valtioilla on aseet.

Mahtaa valtiopomoja naurattaa kun me kansalaiset keskitymme räksyttämään vain Googlelle. Google on kansalaisten valvontaa rakastaville johtajille kätevä työkalu. Tiedäthän ACTA, FRA, teletietojen tallennus, Lex Nokia, internetsensuuri ja mitä seuraavaksi.

EI, EI! On aika vetää foliohatut syvemmälle päähän ja kadota.

Lataa Firefox ja lisää siihen seuraavat yksityisyyttä parantavat lisäosat:

• Scroogle hakukone
• Duck Duck Go hakukone
• Adblock Plus
• TrackMeNot
• Tor Bundle

Lue myös:

• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 1
• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 2 Hajaantukaa!

Kuva cc Anonymous9000

Nettipalveluiden keskittyminen heikentää nettiä. Netin keskusliikkeet ovat vallanneet markkinat tee-se-itse-punk-netiltä, tehden netistä sliipatun ja teollisen makuisen. Kaikki sujuu vaivatta yksillä käyttäjätunnuksilla ja muutaman yrityksen kaikille tutuilla sivuilla. Sliipattujen käyttöliittymien hintana on henkilökohtaisten tietojen luovuttaminen koukuttavampien mainosten ja valvonnan takaamiseksi. Melko halvalla lähtee.

Kaiken tiedon luovuttaminen yksittäisten tahojen haltuun on typerää. Se on typerää esimerkiksi siitä syystä, että varastoituja tietoja voidaan käyttää sinua vastaan. Se on typerää myös siitä syystä, että tietoja käytetään tällähetkellä mainosten tehokkuuden parantamiseen, niiden kohdentamiseen juuri sinun haluillesi. Hyvät mainokset tuottavat tyytymättömyyttä. Sinä taas haluat todennäköisesti olla tyytyväinen. On typerää auttaa muita tekemään sinusta tyytymätön.

Nettiläsnäolo kannattaa hajauttaa. Tietojen varastoinnista ja epämääräisestä jatkokäytöstä on syytetty ennenkaikkea Googlea ja Facebookia.

Syyttely ja kohu tuntuu välillä naurettavalta. Ihmiset uhmaavat ja puhkuvat Facebookin törkeästä käyttäytymisestä, mutta eivät uskalla deletoida profiiliaan. Tero Lehto kuvaa fiiliksiä hyvin:

Itsesuojeluvaisto sanoo, että Facebookista kannattaisi jäädä pois. Mutta koska olen jäänyt vähän koukkuun, kokeilen vielä toimivatko nykyiset asetukset. Olen kuten moni muu, luottamus on petetty jo kerran tai pari, mutta ainakin yhden uuden mahdollisuuden helposti antaa.

EI, EI! Tämä lammas hajaantuu.

• Siirrän syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin
• Käytän puhelinta. Muistatko, sellainen jolla puhutaan.
• Tapaan kavereita
• Käytän linkkien jakamiseen ja seuraamiseen sekä kuulumisten huikkailuun avointa ja profiloinnin kannalta facebookia hähmäisempää Twitteriä. Twitterin alkuun pääsee muuten @linkolan erinomaisen Twitter oppaan avulla.
• Testaan sähköposti- ja muita googlevaihtoehtoja kuten hushmailia
• Luon Facebookiin aliaksen yritystä varten ja poistun Facebookista – N-Y-T, Nyt!

Kuva cc slimmer_jimmer

Today we Google ourselves to see what the world knows about us; tomorrow we’ll just watch the ads. – Mandatory Social Networking

Facebook alkoi ottaa minua viimeviikolla päähän samoista syistä kuin Googlekin. Tuntuu, että netti on muuttunut viime vuosien aikana monimuotoisesta ympäristöstä muutaman suuren yrityksen showksi. Netti on kehittynyt tässä mielessä huonompaan suuntaan. Inhimmilliset ihmisten näköiset lähipalvelut katoavat keskusliikkeiden jyrätessä markkinat itselleen.

Nämä muutamat netin keskusliikkeet, kuten kaupan keskusliikkeetkin, ovat tietojemme perässä. Vastapalveluksi ne tarjoavat halpaa makkaraa tai ihkun käyttöliittymän. Sen sijaan, että nettipalvelut vaivautuisivat kuitenkaan maksamaan intiimitiedoistamme bonuksia ja plop-plop-plussapisteitä, ne odottavat saavansa tietomme ilmaisiksi. Se kun on olevinaan maksu siitä, että saamme pitää yhteyttä ystäviimme. On se kumma, että siitäkin pitää nykyään maksaa. Marginal Utilityn Rob on jo pitkään pitänyt sosiaalisen median käyttöä ilmaisena työnä.

Viimeviikolla kynnykseni ylittyi yksityisyydensuojan alasajon huipentuessa naamakirjan Like-naviskaan. Like-nappula tallentaa netissä liikkumisesi Facebookin tietokantoihin.

Monelle tuntuu olevan se ja sama tallentaako joku ihmisten elämää. “Sehän on kuin kahvilassa rupattelua. Voihan joku kuvata sinut sielläkin.” Itse en kävisi vapaaehtoisesti kahvilassa jonka omistaja valokuvaa ja nauhoittaa asiakkaiden keskustelut myydäkseen ne eteenpäin voitolla. Kahvittelun sijaan pitäisin omistajaa perverssinä. Samasta syystä olen jättänyt myös plussakortit hankkimatta.

Joku kirjoitti, että Google tietää meistä jo enemmän kuin mitä kertoisimme terapeutille. Netissä ei vaihdeta vain mukavia aurinkoisen päivän kuulumisia kavereiden kanssa. Palveluiden tarjoajat saavat tietoonsa ihmisverkostot, ystävät, perheenjäsenet, poliittiset mielipiteet, seksuaaliset mieltymykset, muut mieltymykset, ostoskäyttäytymisen, asiat joista ei pidetä…. Antaisitko nämä tiedot yhden tahon käyttöön? Valtion? Äitisi? Amerikkalaisen yhtiön? En minäkään.

Joku toteaa, että ei kaikkea pidäkään jakaa netissä. Ei tietenkään. Se, että joudun pelkäämään kirjoittamista ja mielipiteeni julkituomista on kuitenkin niin huolestuttava ilmiö, että asiaan tulee puuttua.

Näen palveluiden keskittymisen netin huononemisen keskeisimmäksi syyksi. Jos netti on keskittynyt, niin se voidaan myös uudelleen hajauttaa.

• Ensitöikseni siirsin syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin.
• Väänsin Facebookin yksityisyysasetukset tappiin.
• Poistin “jaa facebookissa”-kirjanmerkkaimen selaimestani ja
• otin tavaksi kirjautua ulos Facebookista.

Veikkaan, että jo näillä muutoksilla naamakirjan käyttöni vähenee siinä määrin, että voin pian poistua palvelusta kenenkään sitä huomaamatta. Itseasiassa poistumistani tuskin huomattaisiin nytkään muuten kuin pienenä ahdistuksena jonka ihmiset kokevat kun huomaavat kaveriverkostonsa pienenevän. “Apua, mitä tein väärin! Miten voisin olla taas suosittu?”

Mitä muita keinoja olisi hajauttaa nettiläsnäoloa?

Kuva nyysitty kohtuudella ffffoundista

Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut juhlistaa Porkkanamafian 1-vuotispäiviä, istuttaa kukkasipuleita, pohtia energiapuunkorjuuta, nauttia johtajatason seurasta Pohjois-Savossa, kääntää kasvimaata, ihastella porkkanoiden kirkasta oranssia, blogata työstä ja hyvinvoinnista, niittää, ihailla ensimmäisiä askelia, aloittaa päivän sirkuksella ja vetää kansalaisjournalismikurssin. Hienot kaksi viikkoa siis.

Olettehan jo huomanneet WWF:n uuden Villi Planeetta blogin? Kulutusviidakon rohkaisemina WWFläiset rohkaistuivat avaamaan ovet ja ikkunat ammolleen. Työkavereilla on hyviä juttuja ja paljon. En uskalla sanoa, että olen yllättynyt vaan, että tiesinhän minä Käykää lukemassa ja kommentoikaa.

Ja kaikkihan ostavat tämän perjantain ruuat ja juomat Porkkanamafian hulabaloo tunnelmissa!

Katso erinomainen kooste Iranin Twitter-vallankumouksesta: Twitter revolution – Iran

Kirjoitin muuten joitain vuosia siten useita postauksia Iranista. Otin Bushin hallituksen uhkailut hyökkäyksestä Irania vastaan tuolloin jokseenkin tuohtuneesti vastaan. Opiskelijat ovat usein tuohtuneita. Annetaan se heille

Twitter-tuttujeni avatarit (profiilikuvat) alkoivat eilen muuttua vihreiksi. Ihmiset osoittivat tukea Iranin mielenosoittajille. Iranin presidentinvaalien jälkeiset tapahtumat olivat saaneet oman värin. Miksi vallankumoukset brändäytyvät juuri värien mukaan? Mistä on kyse?

2000-luvulla on nähty muutama onnistunut värisuora: Georgian roosa ja Ukrainan oranssi. Kirgistanissa oltiin erilaisia ja mellakoitiin tulppaanibrändin alla. Valko-Venäjällä, Mongoliassa, Myanmarissa ja Pakistanissa vallankumoukset eivät onnistuneet.

Värien alla marssijat vaativat demokratiaa ja autoritäärisen hallituksen kumoamista. Väkivallattomien protestien järjestäjinä toimii usein kansalaisjärjestöt tai opiskelijat. Internet on toiminut tärkeänä tiedotuskanavana protestoijille. Yhdysvallat on kouluttanut protestoijat ja vallankumoukselliset.

Serbian puskutraktorivallankumous oli ensimmäinen vaalien avulla toteutettu ulkovallan tukema vallankumous. Yhdysvaltalaiset agentit ja konsultit kouluttivat ja tukivat oppositiota.

…In the 12 months following the strategy session, U.S.-funded consultants played a crucial role behind the scenes in virtually every facet of the anti-Milosevic drive, running tracking polls, training thousands of opposition activists and helping to organize a vitally important parallel vote count. U.S. taxpayers paid for 5,000 cans of spray paint used by student activists to scrawl anti-Milosevic graffiti on walls across Serbia, and 2.5 million stickers with the slogan “He’s Finished,” which became the revolution’s catchphrase.

Regarded by many as Eastern Europe’s last great democratic upheaval, Milosevic’s overthrow may also go down in history as the first poll-driven, focus group-tested revolution… – U.S. Advice Guided Milosevic Oppositio

Ukrainassa Yhdysvalloilla oli jo kokemusta demokraattisen vallankumouksen aikaansaamisesta.

…But experience gained in Serbia, Georgia and Belarus has been invaluable in plotting to beat the regime of Leonid Kuchma in Kiev.

The operation – engineering democracy through the ballot box and civil disobedience – is now so slick that the methods have matured into a template for winning other people’s elections… – US campaign behind the turmoil in Kiev

Eilen Twitterissä oltiin onnen kukkuloilla. Ei oikein tiedetty mitä Iranissa tapahtuu mutta ei sillä ollut niin väliäkään pääasia oli, että tieto levisi juuri Twitterissä. Perinteinen media oli niiiin hidaaas. Hurraa Twitter!

Nuoret #iranelection viestiä levittävät nettinatiivit jotka puolustavat sananvapautta ja demokratiaa henkeen ja vereen ovat hedelmällistä maaperää Iranin vihreän vallankumouksen vyöryttäjille. Obama voitti Twitterillä vaalit, auttaako Twitter kaatamaan hallituksen? The revolution will be tweeted!”

Iranin hallitus toimi eilen törkeästi protestoijia vastaan. Länsimaiset eivät kuitenkaan protestoineet turvallisuusjoukkojen toimia vaan kannattivat vallankuomousta, demokraattisesti valitun hallituksen kaatamisesta. Tältä heidän toimintansa ainakin vaikutti, en ole varma kuinka moni oli ajatellut asiaa näin pitkälle.

Puhuttiin varastetuista vaaleista. Länsimainen lehdistö on hehkuttanut vaalivilppejä ja sitä kuinka poikkeuksellisen runsas äänestysinto on merkki vahvasta oppositiosta. Gallupit osoittavat kuitenkin muuta, haluttiin sitä länsimaissa tai ei.

…The election results in Iran may reflect the will of the Iranian people. Many experts are claiming that the margin of victory of incumbent President Mahmoud Ahmadinejad was the result of fraud or manipulation, but our nationwide public opinion survey of Iranians three weeks before the vote showed Ahmadinejad leading by a more than 2 to 1 margin — greater than his actual apparent margin of victory in Friday’s election…- The Iranian People Speak

Nettivallankumousta levittävät opiskelijat kannattavat Mousavia. On epäselvää kannattaako häntä kovin moni muu iranilainen. Länsimaiset nettinatiivit tuskin tuntevat hahmoa.

Me länsimaiset olemme helposti ohjailtavissa. Vaikuttaa siltä, että ei ole merkitystä onko tiedonvälittäjiä vain muutama vai onko tiedonvälitys täysin vapaata. Meitä viedään joka tapauksessa kaiken tämän informaatiotulvan keskellä.

Länsimaiset johtajat/mainostajat/media (?) eivät halua välittää meille tietoa siitä, että suuriosa maailman ihmisistä arvottaa elämäänsä eritavoin kuin me kuluttajat.

Jos tietoa myllytetään meille “omien kanaviemme” eli netin kautta perinteisen median sijaan, pidämme tietoa oikeana, jopa omanamme. Olemmehan olleet mukana tuottamassa sitä osana sosiaalista mediaa.

Nyt netissä niin parjatulla perinteisellä medialla olisi tuhannen euron paikka osoittaa kyntensä. Taustoittava juttu Iranin tilanteesta ja käynnissä olevasta vyörytyksestä osoittaisi hitaan ja harkitsevan tiedonjaon voiman.

Pelkään kuitenkin, että juttu on kiireisille toimittajille liian aikaavievä ja toimituksissa tyydytään kauhistelemaan kauheata väkivaltaa ja ihastelemaan Twitteriä.

Mellakkakuvien päälle saamme ihmetellä kuinka Putin, Chavez ja muut pahikset eivät ymmärrä kuinka suuri vääryys Iranin vaaleissa on tapahtunut.  EU edustajamme ja Yhdysvaltojen päättäjät ovat nousseet onneksi vaatimaan kovaan ääneen länsiyhtiöille sopivimman presidentin valintaa. Eikun, me demokratiaa puolustavat nettikansalaisethan sitä vaadimme US-virkamiesten ohjailtavana. Nerokasta

Informaatiosodankäyntiä parhaimmillaan. Ota hyvä asento ja ihmettele kuinka meitä viedään.

PS.

Obaman ensimmäinen vallankumous oli törmätä #failwhale:n. Presidentti määrää ylläpitämään Twitteriä ihan vain sananvapauden vuoksi.

Lue lisää:

• Colour revolution-Wikipedia
• Special coverage – Iran election 2009 – BBC
• Twitter steps up as Iranian internet clampdown boils over – Guardian
• Social Networks Spread Iranian Defiance Online- NYTimes
• We Are Iran – kirja Amazonissa

Peace!

Kuvat: (cc) Sampsak, (cc) .faramarz

Tämän päiväinen oppitunti koskee päiväkirjan pitämistä. Tosimiehet pitävät päiväkirjaa tekemisistään ja ajatuksistaan tietenkin, koska

• tosimiehet pitävät päiväkirjaa – “Now, I’m not saying that their greatness is directly attributable to their journaling. I’m sure Captain Cook would still have been a bad ass even if he hadn’t kept a diary.”
• lapsesi haluavat lukea elämästäsi – “Now what do you remember from those [childhood] days besides that time a dog bit you in the face?”
• pysyt järjissäsi – “writing about your feelings and frustrations helps you focus on what’s really going on in your life and in your head”
• saat kuolemattomuuden – bo ha ha haa
• terveytesi paranee – “Especially as men, we often tend to keep things bottled up. Journaling provides a excellent outlet to let go of those things that are bothering or worrying us.”

Blogi sopii erinomaisesti päiväkirjaksi. Blogia voi pitää myös nimettömänä henkilökohtaisia asioita varten. Sen voi jopa salata muilta lukijoilta. Muista testamentata salasanat.

Suosituimpia helppokäyttöisiä blogialustoja ovat Blogger ja Wordpress. Voit naputtaa ensimmäistä päiväkirjamerkintääsi jo muutamassa minuutissa. Ole parempi mies.

Kuva (cc) Retro Traveller

The Art of Manliness onnistuu muuten siinä missä joukoittain kaatuvat miestenlehdet eivät. Se on hauska, osaava, eikä yritä myydä mitään. Pidän erityisesti blogin selfhelp-posteista ja pikaoppaista. Kuinka valmistaa täydellinen Martini tai Nyrkkeily – runtelun suloinen tiede, ovat otsikoita jotka vetävät miehiä puoleensa.

Uskon, että monille sosiaalisen median aktiivikäyttäjille kärsimättömyys on tuttu tunne. Jatkuvaan tietovirtaan jää koukkuun. Pelkää menettävänsä jotain, ellei tarkasta Twitter-virtaa tai syötetilauksiaan jatkuvasti.

Itse tunnen usein pettymystä, jos en löydä Twitterin tietotulvasta mitään mielenkiintoista. Viiden minuutin päästä tarkastan tilanteen uudestaan, josko nyt.

Syötteenlukijan tuhansista kirjoituksista avaan iltaisin selaimen välilehdet pullolleen mielenkiintoisia kirjoituksia ja uutisia, mutta jätän suuren osan lukematta niiden pituuden vuoksi. En malta lukea niitä. Jossain saattaa olla jotain mielenkiintoisempaa. ForaTV:n Twitter-parodia osuu asiassa nappiin:

Video – Introducing Fwitter: Get Smart Faster

Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?

Tämä kärsimättömyys keskittyä yhteenasiaan kerrallaan, ei haittaa pelkästään hermostunutta kännykänräplääjää vaan saattaa vaikuttaa hänen lähipiiriinsäkin. Äitini on kova käskemään minua laittamaan kännykän pois. Vaimoni käyttää asiassa hieman värikkäämpää kieltä.

Naked Capitalism, erinomainen talousblogi muuten, kirjoitti joku tovi sitten Twitterin vaikutuksista kommunikaatioon.

“I have a second issue with Twitter, and mobile communications generally, I can’t control how they are used, but I see them as having a corrosive effect on interpersonal relations.

It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised.”

Myös Marginal Utilityn Rob on pohtinut viimeaikoina Twitteriä ja Facebookkia. Hän jatkaa Naked capitalismin pohdintaa sosiaalisen median vaikutuksista ystävyyteen:

“It’s easier to manage friendships online and treat friends as our fans than it is to make the mundane efforts of actually being friends with them—scheduling time to spend with them and actually being present with them without multitasking. “

Jo pelkkä tiedon valtava valinnanmahdollisuuksien määrä ahdistaa. Mutta entä jos kirjoitusten aiheetkin ovat “tyypillisiä uutisia”: valtioiden omanedun tavoittelua, kriisejä, irtisanomisia, ilmastonmuutosta, poliitikkojen saamattomuutta ja pedofilian uhreja? Ei ihminen tarvitse tällaista tykitystä! Ei netistä, eikä muistakaan medioista.

Tavallisen pulliaisen ei oikeastaan tarvitsisi lukea kuin yksi viikottainen uutisliite viikossa saadakseen tarvittavan tietämyksen maailman menosta – siinäkin olisi varmasti jo liikaa.

Ei minun tarvitse tietää kuinka Pohjois-Korea tänään jallittaa muuta maailmaa ydinaseuhalla. Tieto ei paranna minun päivääni mitenkään. Ahdistavat uutiset, joihin ei voi itse vaikuttaa, saattavat tosin toimia syynä juoda toinen tuoppi, ostaa kymmenennet kengät ja käpertyä sohvalle tuijottamaan TV:n sirkushuveja.

Anxietyculture epäilee ahdistelu-uutisten ajavan jopa yhteiskunnallista päämäärää:

“There are strong vested interests in keeping public anxiety at a high level. Anxious people make good consumers – they tend to eat and drink compulsively, need more distractions (newspapers, TV, etc) and more external buttressing of their fragile self-image through lifestyle products and status symbols.”

Oheinen Ed4Wb:n video pohtii olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto  ongelmien välttämiseen. Viisaus on kokonaisvaltaista ymmärtämistä siitä mikä on hyväksi. Myös YLE:n Opinportista löytyy mieenkiintoisia infotulvaa käsitteleviä videoita ja muuta materiaalia.

Video – Information Deformation

Olen miettinyt viime viikkoina erilaisia keinoja levätä. Tämä on hiekkalaatikkokeskusteluiden perusteella yleinen pohdinnan aihe myös muissa lapsiperheissä. Tehokkain keino on tietenkin nukkuminen, mutta kattoon tuijottelu tulee varmasti hyvänä kakkosena.

Milloin sinä maltoit tutkia puolituntia olohuoneesi katon kuvioita näytön tuijottelun sijaan? Entä lukea kirjaa tietokoneen tai TV-näytön tuijotuksen sijaan?

Nyt tämä poika siirtyy sohvalle lukemaan Tom Hodginsonin How to be free:tä ja painuu sitten pehkuihin uneksimaan sinisiä ajatuksia.

Siinä paha missä mainitaan. Virittelin eilen Twitter-tiliäni. Olen käyttänyt tweettailuun lähinnä Twhirliä ja kännykässä dabrl.co.uk:ta, Ping.fm:ä tai Twibbleä.

Vaihdoin Twhirlin eilen Tweetdeckin monikolumniseen air-sovellukseen. Vastausten näkeminen omassa kolumnissaan auttaa huomaamaan ne ja keskustelut eivät pääse tyrehtymään viestitulvien vuoksi. Tweetscoop-kolumni on myös hauska lisä. Tagipilvi päivittyy twitterissä kulloinkin suosituimpien aiheiden mukaan.

Twitterin ja Jaikun suurin ero on keskustelutapa. Jaikussa ihmiset haluavat usein seurata kokonaisia keskusteluita ja lukea vaikka illalla mistä kaverit ovat jutelleet ja jättää sitten viestiketjuun oma harkittu kommentti.

Twitterissä liike ja suunta ovat tärkeintä. Viestivirtaa ei voi pysäyttää mutta sitä voi ajoittain hidastaa ja keskittyä muutaman keskusteluviestin ajan johonkin yksityiskohtaan. Twitter toimiikin mukavana uutisikkunana itseään kiinnostaviin aiheisiin. Erona uutissyötteisiin on, että Twitterissä voit tutustua ihmisiin jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä. Itse kutsuin viime viikolla kollegan vierailulle Suomeen ja tänään olemme laskeneet toisen tutun kanssa karjankasvatuksen kasvihuonekaasujakaumaa.

Mistä kavereita sitten löytää? Hyvänä apuna toimivat Tweepsearch, Twitdir ja Twitter Local. Kannattaa kerätä suuri määrä seurattavia (100+) ja pudottaa sitten vähemmän kiinnostavia pois.

Kavereita löytää myös tiettyä aihetta käsittelevien Twitter-hemmojen tilaajista. Web2.0-gurua tai ympäristöalan lehteä seuraa todennäköisesti näistä asioista kiinnostuneet, vai mitä? Kun kaveripiiri on kasvanut uusia tuttavuuksia löytää myös heidän kavereistaan. Tässä auttaa Twubble joka suosittelee potentiaalisia seurattavia.

Twitter-resursseja voimakäyttäjille:

• Twitter Tools for Community and Communications Professionals
• Twittermania

Hyvä vinkki: Twitterin häiritsevät @-alkuiset vastaukset saa muuten pois häiritsemästä näiden ohjeiden avulla. Käytettävyys paranee huomattavasti. Syötteet saa ajettua Twitteriin tietenkin Twitterfeedin avulla.

Seuraa minua Twitterissä

Monta rautaa tulessa ja hienoja suunnitelmia mutta mitä kaikkea sitä ehtii yksi ihminen toteuttaa. Ainainen priorisointiongelma.

Kiireen keskeltä joitakin löytöjä:

It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised. – naked capitalism