Oka-kriisi käynnistyi kun länkkärit yrittivät viedä Mohawkkien viimeisiä maita rakentaakseen 9-reikäisen golf-kentän. Sitten ammuskeltiin, piiritettiin inkkareita ja näytettiin kuka saa rikkoa sääntöjä ja kuka ei. Kriisin taustalla on ilmeisesti golfin lisäksi aika paljon muutakin typerryttävää sortoa. Minä kun luulin, että vain Saksa on paska maa. Niitä on näemmä enemmänkin.

Kanehsatake: 270 Years of Resistance (The Oka Crisis) (1993)

Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Päätimme eilisessä Pohjois-Haagan Tehdään yhdessä-porukan kokouksessa, että järjestämme kuukauden ensimmäisinä sunnuntaina markkinat Pohjois-Haagan leikkipuiston alueella.Ensimmäiset markkinat järjestetään 4.7. kello 10-14.00.

Kokoamme Pohjois-Haaga seurassa parhaillaan listaa haagalaisista yhtyeistä, orkestereista ja muista esiintyjistä, joita aiomme houkutella markkinoille esiintymään. Myymään saa tulla kuka vain, kunhan tuo ja vie omat myyntiartikkelinsa ja muun rekvisiittansa mukanaan.

Eikä markkinoilla ole toki pakko myydä taitojaan, tuotteitaan tai ruokiaan. Ne voi myös lahjoittaa tai vaihtaa, jos se vain sopii asiakkaille. Kunhan aika on kypsä niin täytyy testata Tosi-tosi-vapaakaupan toimivuutta Helsingissä.

Paikalle saa tuoda myös omia ulkopelejä järjestäjien petankin, mölkyn ja muiden pelien seuraksi. Saisikohan markkinat siirrettyä talveksi Pohjois-Haagan juna-aseman tiloihin? Sinne mahtuisi kyllä… No, askel kerrallaan ja hissunkissun.

Olemme pojan kanssa suuria grillauksen ystäviä ja päätimme kutsua naapurit mukaan kärtsäämään. Lanseerasimme grillausta ja naapuriyhteisön herättelyä varten tänään #TirinäTorstain It will be huge!

Syksyn aluefoorumiin on viime viikkojen aikana kehittynyt hieno aihe. Siitä lisää myöhemmin.

Nettipalveluiden keskittyminen heikentää nettiä. Netin keskusliikkeet ovat vallanneet markkinat tee-se-itse-punk-netiltä, tehden netistä sliipatun ja teollisen makuisen. Kaikki sujuu vaivatta yksillä käyttäjätunnuksilla ja muutaman yrityksen kaikille tutuilla sivuilla. Sliipattujen käyttöliittymien hintana on henkilökohtaisten tietojen luovuttaminen koukuttavampien mainosten ja valvonnan takaamiseksi. Melko halvalla lähtee.

Kaiken tiedon luovuttaminen yksittäisten tahojen haltuun on typerää. Se on typerää esimerkiksi siitä syystä, että varastoituja tietoja voidaan käyttää sinua vastaan. Se on typerää myös siitä syystä, että tietoja käytetään tällähetkellä mainosten tehokkuuden parantamiseen, niiden kohdentamiseen juuri sinun haluillesi. Hyvät mainokset tuottavat tyytymättömyyttä. Sinä taas haluat todennäköisesti olla tyytyväinen. On typerää auttaa muita tekemään sinusta tyytymätön.

Nettiläsnäolo kannattaa hajauttaa. Tietojen varastoinnista ja epämääräisestä jatkokäytöstä on syytetty ennenkaikkea Googlea ja Facebookia.

Syyttely ja kohu tuntuu välillä naurettavalta. Ihmiset uhmaavat ja puhkuvat Facebookin törkeästä käyttäytymisestä, mutta eivät uskalla deletoida profiiliaan. Tero Lehto kuvaa fiiliksiä hyvin:

Itsesuojeluvaisto sanoo, että Facebookista kannattaisi jäädä pois. Mutta koska olen jäänyt vähän koukkuun, kokeilen vielä toimivatko nykyiset asetukset. Olen kuten moni muu, luottamus on petetty jo kerran tai pari, mutta ainakin yhden uuden mahdollisuuden helposti antaa.

EI, EI! Tämä lammas hajaantuu.

• Siirrän syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin
• Käytän puhelinta. Muistatko, sellainen jolla puhutaan.
• Tapaan kavereita
• Käytän linkkien jakamiseen ja seuraamiseen sekä kuulumisten huikkailuun avointa ja profiloinnin kannalta facebookia hähmäisempää Twitteriä. Twitterin alkuun pääsee muuten @linkolan erinomaisen Twitter oppaan avulla.
• Testaan sähköposti- ja muita googlevaihtoehtoja kuten hushmailia
• Luon Facebookiin aliaksen yritystä varten ja poistun Facebookista – N-Y-T, Nyt!

Kuva cc slimmer_jimmer

Today we Google ourselves to see what the world knows about us; tomorrow we’ll just watch the ads. – Mandatory Social Networking

Facebook alkoi ottaa minua viimeviikolla päähän samoista syistä kuin Googlekin. Tuntuu, että netti on muuttunut viime vuosien aikana monimuotoisesta ympäristöstä muutaman suuren yrityksen showksi. Netti on kehittynyt tässä mielessä huonompaan suuntaan. Inhimmilliset ihmisten näköiset lähipalvelut katoavat keskusliikkeiden jyrätessä markkinat itselleen.

Nämä muutamat netin keskusliikkeet, kuten kaupan keskusliikkeetkin, ovat tietojemme perässä. Vastapalveluksi ne tarjoavat halpaa makkaraa tai ihkun käyttöliittymän. Sen sijaan, että nettipalvelut vaivautuisivat kuitenkaan maksamaan intiimitiedoistamme bonuksia ja plop-plop-plussapisteitä, ne odottavat saavansa tietomme ilmaisiksi. Se kun on olevinaan maksu siitä, että saamme pitää yhteyttä ystäviimme. On se kumma, että siitäkin pitää nykyään maksaa. Marginal Utilityn Rob on jo pitkään pitänyt sosiaalisen median käyttöä ilmaisena työnä.

Viimeviikolla kynnykseni ylittyi yksityisyydensuojan alasajon huipentuessa naamakirjan Like-naviskaan. Like-nappula tallentaa netissä liikkumisesi Facebookin tietokantoihin.

Monelle tuntuu olevan se ja sama tallentaako joku ihmisten elämää. “Sehän on kuin kahvilassa rupattelua. Voihan joku kuvata sinut sielläkin.” Itse en kävisi vapaaehtoisesti kahvilassa jonka omistaja valokuvaa ja nauhoittaa asiakkaiden keskustelut myydäkseen ne eteenpäin voitolla. Kahvittelun sijaan pitäisin omistajaa perverssinä. Samasta syystä olen jättänyt myös plussakortit hankkimatta.

Joku kirjoitti, että Google tietää meistä jo enemmän kuin mitä kertoisimme terapeutille. Netissä ei vaihdeta vain mukavia aurinkoisen päivän kuulumisia kavereiden kanssa. Palveluiden tarjoajat saavat tietoonsa ihmisverkostot, ystävät, perheenjäsenet, poliittiset mielipiteet, seksuaaliset mieltymykset, muut mieltymykset, ostoskäyttäytymisen, asiat joista ei pidetä…. Antaisitko nämä tiedot yhden tahon käyttöön? Valtion? Äitisi? Amerikkalaisen yhtiön? En minäkään.

Joku toteaa, että ei kaikkea pidäkään jakaa netissä. Ei tietenkään. Se, että joudun pelkäämään kirjoittamista ja mielipiteeni julkituomista on kuitenkin niin huolestuttava ilmiö, että asiaan tulee puuttua.

Näen palveluiden keskittymisen netin huononemisen keskeisimmäksi syyksi. Jos netti on keskittynyt, niin se voidaan myös uudelleen hajauttaa.

• Ensitöikseni siirsin syötetilaukseni Google Readerista Netvibesiin.
• Väänsin Facebookin yksityisyysasetukset tappiin.
• Poistin “jaa facebookissa”-kirjanmerkkaimen selaimestani ja
• otin tavaksi kirjautua ulos Facebookista.

Veikkaan, että jo näillä muutoksilla naamakirjan käyttöni vähenee siinä määrin, että voin pian poistua palvelusta kenenkään sitä huomaamatta. Itseasiassa poistumistani tuskin huomattaisiin nytkään muuten kuin pienenä ahdistuksena jonka ihmiset kokevat kun huomaavat kaveriverkostonsa pienenevän. “Apua, mitä tein väärin! Miten voisin olla taas suosittu?”

Mitä muita keinoja olisi hajauttaa nettiläsnäoloa?

Kuva nyysitty kohtuudella ffffoundista

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Perustin alkuviikolla Vehmas Assemblylle Facebook-sivun. Liittymällä sivulle voit seurata ja osallistua kätevästi tutkimusmatkallemme onnellisempaan hyvään elämään.

Aivan mahtava määrä ystäviä on jo liittynyt Vehmaksen seuraajiksi. Liity seuraan.

Tällä viikolla olemme miettineet hyveitä ja sitä kuinka omien vahvuuksien käyttö lisää onnea.

Vehmas Assembly

Promote Your Page Too

Kuva cc the half-blood prince

Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut juhlistaa Porkkanamafian 1-vuotispäiviä, istuttaa kukkasipuleita, pohtia energiapuunkorjuuta, nauttia johtajatason seurasta Pohjois-Savossa, kääntää kasvimaata, ihastella porkkanoiden kirkasta oranssia, blogata työstä ja hyvinvoinnista, niittää, ihailla ensimmäisiä askelia, aloittaa päivän sirkuksella ja vetää kansalaisjournalismikurssin. Hienot kaksi viikkoa siis.

Olettehan jo huomanneet WWF:n uuden Villi Planeetta blogin? Kulutusviidakon rohkaisemina WWFläiset rohkaistuivat avaamaan ovet ja ikkunat ammolleen. Työkavereilla on hyviä juttuja ja paljon. En uskalla sanoa, että olen yllättynyt vaan, että tiesinhän minä Käykää lukemassa ja kommentoikaa.

Ja kaikkihan ostavat tämän perjantain ruuat ja juomat Porkkanamafian hulabaloo tunnelmissa!

Katso erinomainen kooste Iranin Twitter-vallankumouksesta: Twitter revolution – Iran

Kirjoitin muuten joitain vuosia siten useita postauksia Iranista. Otin Bushin hallituksen uhkailut hyökkäyksestä Irania vastaan tuolloin jokseenkin tuohtuneesti vastaan. Opiskelijat ovat usein tuohtuneita. Annetaan se heille