Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Kävimme tänään kaivamassa vuoden viimeisen sadon. Palsternakat olivat pulskistuneet ruutuviljelypenkissä ensipakkasilta suojassa. Saimmepa vielä muutaman retiisin ja porkkanankin maisteltaviksi.

Tämän vuoden sato oli mahtava. Kaikkea tuli yli äyräiden. Kesäkurpitsoiden ja porkkanoiden kanssa meinasimme joutua ihan pulaan. Jaoimme satoa tutuille pitkin kesää.

Ruutuviljely onnistui myös hienosti. Mikäli kesäkuu olisi ollut lämpimämpi, olisimme saaneet varmasti useammankin sadon korjattua.

Pienkasvihuone oli myös hyvä kokemus. Kurkut kasvoivat ja kasvoivat. Kylmäkellarissa odottaa parikymmentä etikkakurkkupurkkia. Tomaatit ovat haastavia kasvatettavia, ja munakoisot eivät sovi ainakaan minun kasvimaalleni. Ne ehtivät vain kukkia. Tomaatit otin sisään kypsymään. Etanoilta suojaan.

Koska kesä on joutilaan kulta-aikaa, ei sitä viitsisi käyttää rikkaruohojen kitkemiseen ja mullan muokkaukseen. Yritän saada aikaan kaivuuvapaan kasvimaan. Sen pitäisi onnistua kateviljelyn avulla. Kateviljely on hidasta puutarhanhoitoa parhaimmillaan.

Kateviljelyn idea on pitää maaperä jatkuvasti suojattuna, katettuna. Näin syksyllä, kun maa on käännetty, se peitetään katteella: ruoholla, heinällä ja muulla eloperäisellä puutarhajätteellä. Keväällä kate siirretään käytäville lahoamaan lisää. Näin maaperä lämpenee nopeammin.

Kesällä, kun siemenet on istutettu, kasvimaan penkit peitellään taas katteella. Kate suojaa maaperää ja estää rikkakasvien villiintymistä. Eli suomeksi vähentää tarvetta kastella maata ja nyppiä rikkaruohoja.

Oma kasvimaani on aika savinen, joten joudun todennäköisesti odottamaan täysin maanmuokkausvapaata viljelyä vielä kolme vuotta. Multaisemmat maat saattavat kuohkeutua kaivuuvapaiksi jo vuodessa. Kuulostaa hyvältä.

Kesä oli hieno. Tervetuloa talvi.

Kaupunkiviljely on saapunut Suomeen. Syyskuun lopulla ulkomaalaiset ja suomalaiset urbaanit farmarit kokoontuvat Megapolikseen pohtimaan ruuantuotannon mahdollisuuksia kaupungeissa. Ja hyväthän ne mahdollisuudet ovat. Tiedän kokemuksesta.

Kaupunkiviljely on muotia, mikä on hieno asia koska mikään ei tunnetusti ole niin tärkeää kuin kasvimaanhoito. Muoti-ilmiö voi kuitenkin sortua söpöilyyn Bobdylan-folkin tahdissa. Gorgeous!

Video – Kasvimaa pickupissa

Hemmetin cool ja hauska juttu, eikö? Mutta ei kovin tehokas tapa tuottaa ruokaa. Kattoviljely on jo tätä päivää New Yorkissa. Toiminta vaikuttaa jo pätevältä viljelyltä ja ruokaa on myytäväksi asti.

Video – Kattoviljelyä New Yorkissa

Vielä toistaiseksi kaupunkiviljely on hieno harrastus ja tuo myös ihan oikeasti vaihtelua ja ruokaa pöytään, mutta se ei ruoki kaupunkia. Maaseutu on siitä kiva juttu, että se tuottaa pöytäämme päivittäisen bulkkiruuan jota voi piristää mangoldilla ja muilla kasvimaan herkuilla.

Tulevaisuudessa asia voi olla toisin, jos puutarhapilvenpiirtäjät, kattokasvimaat ja omavaraiset vesiviljelmät ottavat tuulta siiven alle.

Ruuantuotantoa tulee tehostaa radikaalisti lähivuosikymmeninä. Urbaaniruuantuotanto tarjoaa geenimuuntelulle kovan vastustajan. Kaupunkiviljely on parhaimmillaan moninkertaisesti perinteistä, metsän raivaukseen perustuvaa, maataloutta tehokkaampaa.

Video – Puutarhapilvenpiirtäjät

Samalla pinta-alalla voi kaupungissa tuottaa järisyttävästi enemmän ruokaa kuin pellolla. Kasvit saadaan kasvamaan horisontaalisesti ja vertikaalisesti lähes suljetussa systeemissä, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä.

Kaupunkiviljelystä on kirjoitettu Suomessa aiemminkin. Täällä vinkkiä lavakuormurin pimppaukseen.

Ruutuviljelyn ideana on kasvattaa enemmän kasviksia pienellä alalla niin, että on enemmän aikaa pötköttää puutarhatuolissa. Parempi sato pienemmällä työllä! Ruutuviljely on hienoa, katso vaikka.

kuten aina tarvitsen kaksi viikkoa rentoutuakseni, pojan kanssa on kiva heitellä palloa, kimalaisia on tänä vuonna enemmän, kasvimaa alkaa pursuta ruokaa, Tammisaaressa on liikaa autoja, keskustaan ei tarvitse mennä, oikeastaan leikkipuisto-koriskenttä-kasvimaakolmiosta ei tarvitse poistua, uutisia ei kannata seurata, lomalla säästää rahaa, omanmaan pottuja ei voita mikään ei edes omanmaan porkkana, luen arkisin liian vähän, kirjoittaminen on välillä vaikeaa, yrityksen perustaminen on helppoa ja että lapset kasvavat nopeasti.

Alla herkkuja kasvimaalta. Arvioni mukaan tulen kantamaan palstalta kotiin noin 15 suurta kesäkurpitsaa, 18 kiloa perunoita, salaattia, salaattia ja salaattia, viisi kiloa porkkanoita, kilon retiisejä, seitsemän litraa punaviinimarjoja ja viisi litraa mustaviinimarjoja sekä papuja, herneitä ja hyvässä lykyssä kurkkuja, tomaatteja ja munakoisoja. Niin ja kukkasia vaimolle, of course. Mikä mukavinta kasvit kasvaa puutarhatuolilla maailmaa kummastellessakin.

Kuinkas teillä? Onko mukavaa?

Juhannuksen alla saapuneet lämpimät ilmat herättivät kasvimaan vihdoin eloon. Kasvit juroivat kylmissään koko kesäkuun ja nököttivät allapäin sateessa.

Alkukesä tuotti erityistä hankaluutta palkokasvien osalta. Herneet jouduin istuttamaan kahdesti ja härkäpapujakin jouduin uudelleenistuttamaan kun ensimmäiset siemenet mätänivät maahan.

Vaikka kesän kasvu onkin myöhässä, olen jo ehtinyt herkutella oman maan muonalla. Valkoisissa ja kirkkaan punaisissa retiiseissä on hieno jälkipotku. Kotimainen chilinkorvike. Kun retiisit ripotteli rehottavana kasvavien romanasalaatinlehtien joukkoon ja lisäsi vielä muutaman uuden sadon sipulin, pari tomskua ja kurkun paloja niin ateria olikin lähes valmis. Siemensekoitus ja oliiviöljyn ja balsamicon liraus kruunasivat kesäherkun.

Maankuopiminen ja sadon jännitys ovat kasvimaahommissa sivuseikkoja. Raaputtelua voi pitää pienenä taukona puutarhatuolilla mietiskelystä ja grillituoksujen huokailusta.

Kuvissani (cc) : kesäkuun ilta kasvimaalla, ruutupenkkini monimuotoisuutta: porkkanaa, retiisiä, salaattia ja pinaattia sulassa sovussa sekä alimpana mehukkaita retiisejä. Lisää tämän kesän kuvia kasvimaalta

Kuva (cc) Sampsa – Harso pitää hallan loitolla

Noin 5×10 metrin aarin puolikkaallani kasvaa tällä hetkellä 35 istutettua ruokakasvilajia. Suurin lajien monimuotoisuus vallitsee ruutupenkissä, josta löytyy 14 lajia. Erilaiset pavut, salaatit, keittojuurekset ja retiisit kasvavat sulassa sovussa vierivieressä.

Ruutuviljelyn (square foot gardening) ideana on käyttää tilaa ja aikaa mahdollisimman tehokkaasti, eli maksimoida puutarhatuolissa loikoilu. Kasvatuspenkki jaetaan langalla noin 30*30 cm ruutuihin, joihin istutetaan juuri se määrä siemeniä kuin ruudussa mahtuu kasvamaan, esim. neljä salaatin tainta tai yksi kesäkurpitsa. Näin vältetään kitkentä ja riviviljelyn luoma hukkatila. Odotan mielenkiinnolla kasvun edistymistä. Retiisit kasvavat jo kohisten.

Kuva (cc) Sampsa – Ruutuviljelmä

Viime vuonna perheelle jäi kova kesäkurpitsanälkä. Kesän kelit eivät suosineet suosikkikasviamme ja taimiakin oli vain kaksi. Korjasin asian istuttamalla kokonaisen penkin mokomaa herkkua – vihreää ja keltaista pukkaa. Nam

Herneet onnistuivat viime kesänä niin hyvin ja helposti, että yritän toistaa tämän makeuden. Luvassa on neljä riviä palkoja, sekä ydin että sokeri.

Porkkanaa kasvaa ruutuviljelmän lisäksi tietenkin kokonainen oma penkki. Amsterdam oli herkullinen viime kesänäkin. Pottuja kaivoimme pojan kanssa maahan reilulla kädellä, yhteensä viisi rivillistä. Vain sillit kaupasta. Viime vuonna kasvatimme vain kaksi riviä, mutta niissäkin riitti syötävää elokuusta aina lokakuun alkuviikoille.

Toisesta korotetusta penkistä tulee pienoiskasvihuone. Pihvi-, kirsikkatomaatit ja munakoisot valmistautuvat kasvimaalle muuttoon ikkunalaudoillamme. Avomaankurkun siemenet kylvän suoraan kasvihuoneeseen.

Jos olet itse tekemässä samankaltaista PVC-putkikasvihuonetta, niin tukiputkien pituus saa olla yli kaksinkertainen penkin leveyteen nähden. Reunukseni leveys on 120 cm ja putkien pituus 230 cm. Saisivat olla jopa puoli metriä pidemmät. Naputin maahan harjateräskepit joihin putkien päät on ujutettu.

Kuva (cc) – Sampsa – Kanaverkko pitää rusakot ulkona

Pienet jäljelle jäävät alat, kolmea kukkapenkkiä lukuunottamatta, täytin salkopavuilla, mustajuurella ja härkäpavuilla.

Olen keräillyt puutarhanhoito- ja kasvimaalinkkejä delicioukseen.

• Taidan olla muodikas: The New Age of Thrift. Seuraamisen arvoinen blogi muuten
• Löysin vihdoin listan Uudenmaan luomutilamyymälöistä. Voisiko joku kehittää tästä käytettävämmän? Ekoproducenter i Nyland Lähiruuan ostaminen on liian vaikeata
• Dodo on taas aallonharjalla ja kutsuu sinutkin mukaan viljelemään stadia: Kaupunkiviljelijät. Aloita vaikka ämpäriperunoilla tai perunatornilla tai jos innostut niin parvekkeellekin mahtuu vaikka mitä. Sissipuutarhurit ovat jo omaa luokkaansa
• Taas tuli hyvä mieli työnteosta: Laitonpuu saadaan pian pois EU-markkinoilta erään suomalaismepin kovasta vastustuksesta huolimatta
• Slowdown London
• The Monster Collection of Moleskine Tips, Tricks and Hacks
• Positiivisesta otsikosta huolimatta luvut ovat masentavia. Pyöräily väheni Helsingissä
• Lukiolaiset kokeilevat downshiftausta. Miltä tuntuu elää kuukausi ilman kännykkää – tai paperia
• Edellisen hengessä Laura ja Russ ovat päättäneet myydä omaisuutensa ja lähteä pyöräilemään: The Path Less Pedaled

The Path Less Pedaled – Stuff