Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Suomalaisten perheet ovat pienentyneet ja asunnot kasvaneet. 60-luvulla jokaisella suomalaisella oli keskimäärin 14,3 neliötä asuintilaa. Vuonna 2008 asuintilaa tarvittiin jo 38,6 neliötä per suomalainen. Yli 40 prosenttia suomalaisista asuu yksin. Luku on käsittämättömän korkea ja selittänee osaltaan kasvanutta yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja pahaa oloa.

Asuntovelka on ikävä riippakivi jolla ihmiset jumiuttavat itsensä koko elämän kestävään oravanpyörään. Yritän säilyttää valinnan vapauteni ajankäytön suhteen minimoimalla velaksi elämisen määrän. Päätöksen johdosta elän keskimääräistä ympäristöystävällisemmin. Tarvitsen tavaroilleni vain kaksi neliötä enemmän tilaa kuin mitä 1960-luvun suomalainen tarvitsi.
“Aika hyvin.”, kaverini kommentoi.
“Riippuu mittarista.”, vastasin.

Olemme törmänneet käytännön ongelmaan ympäristöystävällisessä asumisessa. Tiiviiseen asumiseen ei ole Suomessa saatavilla huonekaluja. Yritin keväällä etsiä Murphy-sänkyjen myyjää, mutta turhaan. Kuka huomaisi tämän niche-markkinan ja toisi tarjolle kohtuuhintaisia huonekaluja tulevaisuuden kaupunkiasuntoihin?

Video – Huonekaluja pieniin asuntoihin

Video – Muokattava koti Hong Kongissa

Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Päätimme eilisessä Pohjois-Haagan Tehdään yhdessä-porukan kokouksessa, että järjestämme kuukauden ensimmäisinä sunnuntaina markkinat Pohjois-Haagan leikkipuiston alueella.Ensimmäiset markkinat järjestetään 4.7. kello 10-14.00.

Kokoamme Pohjois-Haaga seurassa parhaillaan listaa haagalaisista yhtyeistä, orkestereista ja muista esiintyjistä, joita aiomme houkutella markkinoille esiintymään. Myymään saa tulla kuka vain, kunhan tuo ja vie omat myyntiartikkelinsa ja muun rekvisiittansa mukanaan.

Eikä markkinoilla ole toki pakko myydä taitojaan, tuotteitaan tai ruokiaan. Ne voi myös lahjoittaa tai vaihtaa, jos se vain sopii asiakkaille. Kunhan aika on kypsä niin täytyy testata Tosi-tosi-vapaakaupan toimivuutta Helsingissä.

Paikalle saa tuoda myös omia ulkopelejä järjestäjien petankin, mölkyn ja muiden pelien seuraksi. Saisikohan markkinat siirrettyä talveksi Pohjois-Haagan juna-aseman tiloihin? Sinne mahtuisi kyllä… No, askel kerrallaan ja hissunkissun.

Olemme pojan kanssa suuria grillauksen ystäviä ja päätimme kutsua naapurit mukaan kärtsäämään. Lanseerasimme grillausta ja naapuriyhteisön herättelyä varten tänään #TirinäTorstain It will be huge!

Syksyn aluefoorumiin on viime viikkojen aikana kehittynyt hieno aihe. Siitä lisää myöhemmin.

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Keskipäivän vietto Ateneumissa jatkuu. Viime postauksessa ihastelimme Ateneumin ulkonäköä ja taiteesta maksettavia bonuksia.

Tarjoilijat täyttivät kahvilassa buffeen salaattipöytää. Linja-autokuski hauskuutti ravintolapäällikköä. Luin Daixin kirjaa Picassosta kahvin ääressä.

Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosina Pablo asui vuorotellen Pariisissa ja Barselonassa. Vuodet olivat Pablon kurjimmat. Hän kärsi kylmyydestä ja pohti elämän mielekkyyttä. Tauluille tämä tunnelma välittyi kylmän sinisenä.

“Hän tarkkailee sinisen eri sävyjä ja käyttää niitä yhä vapaammin. varjot, yö, kurjuus, kaikki on sinistä. Ahdistus on sinistä. Nälkä on sinistä. Hän maalaa sinisiksi kaikki ystävänsä.”

Sinisen kauden huipputyönä pidetään traagista Silittäjätärtä. Naisen luiseva ruumis on painunut työn taakasta kasaan.

Vartijat käyskentelevät Ateneumin aulassa. On helppo kuvitella olevansa Sean Connery, joka suunnittelee suurta taideryöstöä. Sean esittää lukevansa kirjaa tehden samalla muistiinpanoja museon turvajärjestelyistä. Kaadan lasiin lisää vettä ja luen lisää.

Picasson taiteesta puhutaan usein abstraktina. Se ei ole sitä. Abstraktihan on jotain täysin todellisesta maailmasta irroitettua. Taidetta joka ei esitä mitään konkreettista. Pablon työt esittävät aina jotain.

Pablo tutki olioita ja pyrki löytämään niiden ytimen. Mikä tekee oliosta juuri itsensälaisen. Tällainen tutkimusmatka aiheutti aikanaan suurta kohua. Kuinka joku saattoi kuvata naiset kuten Pablo kuuluisassa Avignonin naiset maalauksessaan.

Pablo otti vaikutteita afrikkalaisista naamioista ja kehitti naamiotaiteilijoiden tyyliä eteenpäin. Avignon on muuten Barselonassa sijaitseva huorakatu. Maalauksen naiset keikistelevät kadun ikkunoissa.

Picasso yksinkertaisti olioita yhä enemmän. Pablon kubismissa yksinkertaistaminen on viety huippuunsa. Vuoden 1911 töitä tulee katsella perinteistä taidetta kauemmin. Maalauksen yksityiskohdat muodostavat rauhassa katsellen kuvan esitettävästä asiasta. Olion tärkeimmät ominaisuudet muodostavat olion.

Kollaasien tekeminen on hauskaa. Olemme kaikki leikelleet ja liimailleet piirrustuspaperille kuvia lehdistä. Lapsista kollaasien teko on erityisen hauskaa mutta veikkaan, että me aikuisetkin nauttisimme niiden teosta jos vain uskaltaisimme.

Pablolle kollaasien teko, synteettinen kubismi, oli keino kritisoida maalaustaidetta.

“Mikäli taulu on esine, mikäli muotoja voidaan saada aikaan leikkaamalla, taittamalla ja kokoamalla yhteen erilaisia materiaaleja, niin silloin väritkin voidaan korvata. Esineiden jäljittelemisen sijaan tauluun voidaan siis sijoittaa todellisia esineitä, joilla on aineiden olennainen rakenne…

Nyt puhkeaa ristiriita aidon todellisuuden ja uudelleen luodun todellisuuden välille. Nyt äkkiä maalaustaide taiteilijan luomistyönä tulee kyseenalaiseksi.”

Pablo kyseenalaisti maalaustaiteen tavan toistaa tuttua tapaa nähdä todellisuus ja näin kuluttaa itsensä loppuun. “Taiteen kuolema ei riipu kielen kulumisesta vaan siitä, että ei piitata tästä kulumisesta. uutta on kaikkialla sille, joka osaa tarttua siihen.”

Pablo jatkoi entistä tehokkaampien ja voimakkaampien ilmaisukeinojen etsimistä myöhemmissä töissään. Me fillaristit olemme erityisen vaikuttuneita siitä, kuinka vahvasti Pablo löysi ja yhdisti satulan ja stongan. Ne tuovat esiin härän alkukantaisuuden vahvasti.

Ateneumin kahvila alkoi täyttyä lounastajista. Maakuntamatkailijat tilasivat aamukonjakkia. Siirryin näyttelyyn jossa vietin seuraavat kolme tuntia ihaillen erityisesti näitä Pablon töitä:

• La Celestine, Pablon naapuri vanha yksisilmäinen parittajaeukko.
• Omakuva
• Viiksiniekka
• Mies ja kitara
• Tutkielma
• Paulo harlekiinina
• Härkätaistelu
• Härkätaistelu Toreron kuolema
• Olkihattu ja sinisiä lehviä
• Marie-Theresen muotokuva
• Mies ja lammas
• Sylvetten muotokuva
• Näytäntö: rakkaus uskaltautuu naisten luo
• Jacqueline kädet ristissä

Painoin pipon päähän ja työnsin Ateneumin ulko-oven auki. Astuin harmaaseen Helsinkiin. Olo oli rentoutunut ja rauhallinen. Pablon lumo säilyi vielä muutaman tunnin. Tuokin kerjäläinen mielenkiintoisine kasvoineen sopisi maalauksen aiheeksi.

Minulle on suositeltu runouden lukemista. Syy tähän kehotukseen on yltiöpäinen loogisuuteni ja kaiken järkiperäinen pureksinta. Minun tulisi kuulemma oppia tuntemaan kauneutta analysoimatta sitä. Olen päättänyt yrittää. Aloitan kauneuden maailmaan tutustumisen Pablo Picasson näyttelystä Ateneumissa.

Vietin rauhalliset neljä keskipäivän tuntia tutkien Pablon töitä. Mutta ennen kuin pääsen kertomaan niistä, kerron talosta jossa taideteokset ovat. Lapset ymmärtävät meitä aikuisia paremmin, että joskus (useinkin) lahjapaketti on hienompi kuin itse paketin sisältö.

Ateneum päivystää tuulisen Rautatietorin laidalla Pohjois-Helsingin bussien rapojen roiskeessa. Ihmiset kiirehtivät sen ohi matkalla lounaalle tai yliopistolle. Katseet tarkkaavat eri suunnista kiihdyttävien autojen liikkeitä, sillä onhan kyseessä yksi Suomen hengenvaarallisimmista paikoista.

Pysähdyin Rautatietorin laidalle Ateneumia vastapäätä. Annoin katseen kohota fasadin yksityiskohtia tutkien yhä ylemmäs. Päätykolmion jumalatarta ja yksityiskohtia oli vaikea erottaa.

Rakennus

Ateneum on pyhitetty kuvataiteille. Aikansa johtava arkkitehti Theodor Höjer suunnitteli 1887 valmistuneen uusrenesanssia edustavan Ateneumin. Renensanssi oli se aika kun Eurooppa kaivoi antiikin ihanteet esiin keskiajan jälkeen.

Monet Theodorin töistä ovat helsinkiläisille tuttuja taloja kuten Kämp ja Skohan talo – eiku -  Skohan talo purettiin makkaratyyliä edustavan makkaratalon tieltä. Myös Theon suunnittelemaa Norrmenin linnaa, jossa liittoutuneiden valvontakomissiokin piti pytinkiä, pidettiin edistyksellisellä 60-luvulla aivan liian kauniina ja se korvattiin lutherilaista logiikkaa ja funktiota edustavalla sokerikuutiotyylisellä Stora Enson pääkonttorilla.

Fasadi

Pääovien yläpuolella olevat suuret rintakuvat esittävät kolmea taiteilijaa: arkkitehti Donato Bramantenia, taidemaalari Rafaelia ja kuvanveistäjä Feidiaania. He katselevat Aleksis Kiveä tuimasti.

Fasadin suuren kaari-ikkunan molemmin puolin seisoo karyatideja. Karyatidi tarkoittaa naistolppaa. Diivammin sanottuna naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennuksen palkistoa pylvään tavoin. Miksi nykyään tehdään vain tolppia?

Fasadin huipulla, päätykolmiossa, taiteen jumalatar siunaa eri taiteenalojen tuotteita. Jumalatar ja fasadin muut veistokset ovat suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin taidonnäytteitä. Carl syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti ja opetti 1800-luvun lopulla yli 40 vuoden ajan Suomessa. Tiedätkö muita taiteilijoita jotka voisivat sanoa saaneensa III palkinnon Aleksanteri II:n patsaskilpailussa vuonna 1884. En minäkään.

Liikenteen pauhusta katseensa nostava ohikulkija huomaa julkisivussa myös muita veistoksia. Nämä 16 Ville Valgrenin muovaamaa korkokuvaa esittävät joukkoa eri alojen taiteilijoita. Joukosta voi löytää mm. Rembrandtin, Michelangelon ja Engelin.

Paketti jossa Pablon työt ovat nähtävillä on upea. Avasin raskaat puuovet ja siirryin museoon.

Onko taide parempaa kun siitä saa bonuksia?

Minulla oli runsaasti aikaa. Kävin ostamassa lipun ja jätin takin ja laukun naulaan. Uusrenesanssisen museon lipunmyyjä kysyi S-etukorttia. Asiakasomistaja säästää Pablo Picasson töitä kuluttaessaan kaksi euroa tuleviin jauhelihaostoksiin. Melko brutaali osoitus nykykulttuurista.

Kummastelin myyjälle, että saako Pablo Picassostakin nykyään bonusta. Myyjä oli asiasta ylpeä ja kehui näin olleen jo jonkin aikaa. – Picasson näyttelystä saa kaksi kertaa enemmän alennusta kuin muista näyttelyistä. Olin iloinen, että myyjätär oli ylpeä työstään ja siirryin kahvioon lukemaan loppuun Daixin kirjan Picasson elämästä ja taiteesta.Tiesitkö, että Pabloa voidaan pitää yksinkertaistamisen mestarina, esineiden syvimmän olemuksen tutkijana? Siitä lisää myöhemmin.

Kuten tästäkin postauksesta huomaatte tarvitsen vielä harjoitusta taiteen kauneudessa kylpemiseen. Minulla on yhä paha tapa kaivaa esiin lisätietoa jolla saan taiteeseen lisäarvoa. Tieto tekee taiteen minulle arvokkaaksi. Pirun tieto! Sen pitäisi olla kauneus tai taiteen herättämät tunteet jotka jyrää!

Jatkan harjoituksia.

Voi sitä vauhdin hurmaa. Sain fillarin korjaajalta perjantaina ja rullasin hymyssä suin kotiin. On se mukavaa.

Hesarin pyörätukussa oli myynnissä nastarenkaita 29 euron hintaan. Jätin ostamatta, koska en ole moisia ennenkään tarvinnut. Pohdittuani asiaa hetken tajusin, että en ole ennen pahemmin pyöräillyt talvisin.

Muistelin viime kevään pyöräilykokemuksia ja aloin epäillä josko talvipyöräily on edes mahdollista Helsingissä. Kevyenliikenteen reitit kodin ja työpaikan välillä ovat ainakin huoltamatta.

Uskaltaisikohan sitä polkea autotiellä aamuruuhkan seassa, kun aamu-uniset autoilijat pyyhkivät räntää tuulilaseistaan? Moinen on uskaliasta jopa kesällä. Entä kestääkö Stradani talvisen rynkytyksen ja katusuolan?

Niin, tai jos Helsinki vaikka auraisi veronmaksajille pyörätiet auki? Olisiko siinä ideaa?

Kuva cc DerwinMcH

Kaupunkiviljely on saapunut Suomeen. Syyskuun lopulla ulkomaalaiset ja suomalaiset urbaanit farmarit kokoontuvat Megapolikseen pohtimaan ruuantuotannon mahdollisuuksia kaupungeissa. Ja hyväthän ne mahdollisuudet ovat. Tiedän kokemuksesta.

Kaupunkiviljely on muotia, mikä on hieno asia koska mikään ei tunnetusti ole niin tärkeää kuin kasvimaanhoito. Muoti-ilmiö voi kuitenkin sortua söpöilyyn Bobdylan-folkin tahdissa. Gorgeous!

Video – Kasvimaa pickupissa

Hemmetin cool ja hauska juttu, eikö? Mutta ei kovin tehokas tapa tuottaa ruokaa. Kattoviljely on jo tätä päivää New Yorkissa. Toiminta vaikuttaa jo pätevältä viljelyltä ja ruokaa on myytäväksi asti.

Video – Kattoviljelyä New Yorkissa

Vielä toistaiseksi kaupunkiviljely on hieno harrastus ja tuo myös ihan oikeasti vaihtelua ja ruokaa pöytään, mutta se ei ruoki kaupunkia. Maaseutu on siitä kiva juttu, että se tuottaa pöytäämme päivittäisen bulkkiruuan jota voi piristää mangoldilla ja muilla kasvimaan herkuilla.

Tulevaisuudessa asia voi olla toisin, jos puutarhapilvenpiirtäjät, kattokasvimaat ja omavaraiset vesiviljelmät ottavat tuulta siiven alle.

Ruuantuotantoa tulee tehostaa radikaalisti lähivuosikymmeninä. Urbaaniruuantuotanto tarjoaa geenimuuntelulle kovan vastustajan. Kaupunkiviljely on parhaimmillaan moninkertaisesti perinteistä, metsän raivaukseen perustuvaa, maataloutta tehokkaampaa.

Video – Puutarhapilvenpiirtäjät

Samalla pinta-alalla voi kaupungissa tuottaa järisyttävästi enemmän ruokaa kuin pellolla. Kasvit saadaan kasvamaan horisontaalisesti ja vertikaalisesti lähes suljetussa systeemissä, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä.

Kaupunkiviljelystä on kirjoitettu Suomessa aiemminkin. Täällä vinkkiä lavakuormurin pimppaukseen.